Tulikärpänen

2009-10-26T14:04:00.002+02:00

Uusi ulkopolitiikka?

Eräs Kokoomuksen nousun substanssipuolen, uuden ”freesin” politiikan pilareista oli ulkopolitiikan avaaminen. Puolue markkinoi kamppailevansa ummehtunutta konsensushakuista ulkopolitiikkaa vastaan ja haluavansa muuttaa sen avoimemmaksi ja arkisemmaksi. Ulkopolitiikka ei heistä ollut salatiedettä, vaan siitä piti keskustella mahdollisimman avoimesti.

Ylevistä ja varsin täsmentymättömistä tavoitteista on tietysti vaikea olla eri mieltä. Silti tekee mieli tarkastella asiaa presidentti Kekkoselta lainatulla tavalla. Näin Kekkonen haastoi 1960-luvulla Paavo Lipposen johdolla lanseeratun uuden ulkopolitiikan avauksen:

”Mitä tämä uusi ulkopolitiikka olisi? Yleiset vaatimukset laajasta osallistumisesta, suuremmasta aktiivisuudesta, kehitysmaiden paremmasta huomioonottamisesta jne. ovat sellaisenaan paikallaan ja voin yhtyä niihin. Mutta sehän ei sano vielä mitään ’uuden ulkopolitiikan’ sisällöistä niissä asioissa, jotka todella ovat meille elintärkeitä: puolueettomuus, Suomen ja Pohjolan turvallisuuspolitiikka, Länsi-Saksa, Itämeri, aseistariisunta yms.”

Minusta Kekkosen sivallus osui hyvin 60-luvulla ja hyvin se osuu myös tässä ajassa uudella ulkopolitiikalla ratsastaviin. Ulkoministeri Stubbin henkilökohtaista osaamista ja tarmokkuutta lainkaan aliarvioimatta voidaan todeta lopulta jokseenkin vähän muuttuneen ulkopolitiikassamme ulkoministeri- ja hallitusvallan siirryttyä Kokoomukselle, ja toisaalta tietyt muutokset puhuvat ulkopolitiikkamme heikentymisen puolesta.

Nykyisen ’uuden ulkopolitiikan’ onttouden voi havaita kolmen eri ulottuvuuden kautta. Ensinnäkin, se on ottanut pari taka-askelta kansainvälinen – kansallinen -akselilla. Sosialidemokraattien johdolla rakennettu Helsinki-prosessi on hylätty. Kansainväliseen yhteistyöhön uusia innovatiivisia kehitysrahoituslähteitä koskien Suomi ei ole aktiivisesti osallistunut kansalaisjärjestöjen ja poliittisen opposition kritiikistä huolimatta. Kaikkiin ytimiin ei selvästi halutakaan, vaikka toisin vannotaan.

Erityisen hyvin tämä kritiikki pätee täyteen lamaantuneisuuteen Euroopan unionin tulevaisuuskeskustelun osalta. Ei ole pidetty linjapuheenvuoroja, joita Euroopan sanomalehdet olisivat saaneet ihmetellen käsitellä.

Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa selvästi tapahtuneen tendenssimuutoksen myötä maailma on jälleen aktivoitunut edistämään aseistariisuntaa. Missä on Suomi? Sekä politiikkojen että diplomaattien osalta maallamme on kunniakas historia aseistariisuntatyössä, mutta näyttäisi siltä, että uuden ulkopolitiikan periaatteisiin se ei enää sisälly prioriteettina.

Aseistariisunta liittyy likeisesti toiseenkin ulottuvuuteen. On nimittäin niin, että samalla, kun ulkopolitiikka on ymmärrettävä valtioiden keskinäiseksi kamppailuksi vallasta, täytyy ulkopolitiikan perustua valituille arvoille. Ideat ja arvot kamppailevat. 1960-luvun uuden ulkopolitiikan voinee rehellisesti luonnehtia arvojen osalta perustuneen ennen kaikkea kansainväliseen solidaarisuuteen ja rauhanaatteeseen. Tässäkin hetkessä aseistariisunta edustaa voimakkaasti arvoihin linkittyvää työtä, jonka puuttuminen ulkopolitiikan agendalta kertoo minusta paljon. Kansainvälisen kehityksen tukemisen sijasta Suomi lisää omia puolustusmenojaan.

Erityisesti keskustaan on tavattu liittää käsitys kansainvälisyyspolitiikan jyräävästä kansallisesta edunvalvonnasta suhteessa ulkoiseen maailmaan, nyttemmin tietysti eritoten unionin suhteen. Tämä impivaaralaiseksi mielestäni nasevasti nimetty ulkopoliittinen käpertyneisyys on nyt vahvistunut. Suomi nimittäin näyttäytyy tällä hetkellä kansainvälisesti joko johtavien poliitikkojen laajasti uutisoitujen törttöilyjen tai voimakkaan kansallisen edun ajamisen kautta, jos senkään. Oppositiojohtajan vaatiman arvopohjaisen ulkopolitiikan ensimmäisiäkään askeleita ei ole nähty.

Arvot ja teknokraattinen edunvalvonta ovat vastakkaisia tapoja rakentaa ulkopolitiikkaa joissain tapauksissa. Hyvän esimerkin tarjoaa Euroopan unionin maatalouspoliittinen orientaatio. Ja nyt sivuutan mielestäni suhteellisen merkityksettömän viisastelun siitä, onko EU sisä- vai ulkopolitiikkaa. Unioni keskittyy maatalous- ja aluekehityspolitiikkaan. Valtaosa resursseista ei näin kohdennu sosiaalisen Euroopan edistämiseen (joka sekin on kadonnut hallituksen ulkopolitiikan agendalta!), työllisyyden tukemiseen tai uuden kestävän kasvupolitiikan rakentamiseen.

Sosialidemokraattinen työväenliike tavoittelee myös kansainvälisellä tasolla ihmisten mahdollisuuksien vahvistamista paremman työllisyyden kautta. Sosiaalisen Euroopan ajatus kiteytyy itseään toteuttavassa aktiivisessa kansalaisessa, joka omalla työpanoksellaan osallistuu verotuksen kautta hyvinvointirakenteiden ylläpitämiseen. Muille poliittisille liikkeille tämä ei ole tavoite. Vanhasen toinen hallitus on jähmettynyt reagoinnin uralle suhteessa unioniin. Sama pätee valitettavan suurelta osin myös muuhun ulkopolitiikkaan. Maitokiintiöt, puutullit ja muut ovat ärsykkeitä, joihin on pakko reagoida. Selonteoista huolimatta Suomi ei itse rakenna agendaa.

Viimeisen ulottuvuuden muotoilen vastinpariin konsensus vai ”tietokatko-politiikka”. Afganistanin joukkojen kotiinpaluusta kehkeytynyt jupakka osoittaa selvästi falskiksi esitetyn vaatimuksen uudesta avoimuudesta. Tosiasiassa avoimuus on vähentynyt ja jopa virallista päätöksentekojärjestelmää uhmaten asioita viedään eteenpäin. Asiaa ei paljon paranna sen selittäminen ”lapsukseksi”. Niitä on tältä hallitukselta nähty jo tarpeeksi.

Itse kannattaisin presidentin valtaoikeuksien voimakasta karsimista ja parlamentarismin vahvistamista. Tämä on perinteinen sosialidemokraattinen linja, joka tosin tuoreella jäsenkyselyllä muutettiin. En ole nähnyt merkittävää lisäarvoa presidentin edustamassa ”tasapainottavassa roolissa” tai siinä, että presidentin ja hallituksen välillä vallitsisi jollakin tapaa terveellinen jännite. Jännite – jos sellainen esiintyy – kuuluu luontevasti parlamentin ja hallituksen välille. Nauttiihan hallitus kansan valitseman parlamentin luottamusta niin kauan kuin se sitä nauttii.

Miksi otin esille presidentin? Ainakin toistaiseksi hän on keskeinen tekijä rakennettaessa konsensusta, jonka varassa yhteistä ulkopolitiikkaa on tavattu harjoittaa. Tämän konsensuksenhan erityisesti Kokoomus on pyrkinyt mustamaalaamaan. Konsensuksen edut ulkopolitiikassa (samoin kuin monessa muussakin asiassa) ovat moninaiset: yhteisesti rakennetun kannan kestävyys on turvattu, siihen on sitoutunut laajalti eri yhteiskunnallisia toimijoita, se luo vakautta ja ennustettavuutta ja se auki repimisen sijaan vahvistaa keskinäistä solidaarisuutta.

Olemmeko Kokoomuksen tahdon ja toiminnan seurauksena siirtymässä ”tietokatko-politiikan” aikakauteen? Onko uutta virkistävää ja ah, niin avointa ulkopolitiikkaa se, että ylimmän valtiojohdon keskenään epäjärjestäytyneeltä näyttävällä toiminnalla heikennetään kansalaisten luottamusta ulkopolitiikkaan ja yleisemmin politiikkaan entisestään? Ehkä. Ehkä juuri ei-aktiivinen kansalainen, joka arvojen sijaan tarkastelee ympäristöään lähinnä kukkaron kautta ja suurempien kokonaisuuksien ja globaalien kysymysten sijaan arvostaa oman paikkakunnan kannattamatonta maataloustuotantoa, on prototyyppi ihmisestä, joka hallituksen porvaripuolueita voi kannattaa. Tai jättää äänestämättä vaaleissa.

Vaatimus uudesta ulkopolitiikasta on sinällään hyvä, mutta on tärkeää määritellä sille sisältö. Siinä vaiheessa kun nykyhallitus aktivoituu kansainvälisessä aseistariisuntaan koskevassa keskustelussa, määrittelee ulkopolitiikalleen selkeät arvot, joiden varaan se rakentaa oman proaktiivisen agendan ja palauttaa Suomen aseman aktiivisena ja aloitteellisena kansainvälisenä toimijana, minä kiitän. Tänään siihen ei ole aihetta. Tyhjät puheet uudesta ulkopolitiikasta pikemminkin aiheuttavat vahinkoa sekä sisä- että ulkopoliittiselle uskottavuudellemme.

2008-12-30T10:12:00.002+02:00

Pettämätöntä logiikkaa

Ylen uutisten tekemän kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista pitää hallituksen toimia taloustaantuman hoitamisessa epäselvinä. Saman kyselyn mukaan enemmistö on ainakin jollain tavalla kuitenkin tyytyväinen hallituksiin toimenpiteisiin. Näin varmasti, kun viisaammasta vaihtoehdosta ei hallituksen toimesta oikein haluta keskustella. Näin, vaikka kaikki asiantuntijat ovat peränneet mittavampia elvytystoimia.

Kuluttajien talousluottamus on erittäin alhaalla ja epävarmuus kasvaa. Kansan syvien rivien viesti ei tunnu läpäisevän hallituksen panssaritorjuntaa. Vanhanen epäilee kyselyn ilmenneen kansalaisten ymmärtämättömyyden syyksi sitä, että talouskriisin "taudinkuva" ei ole yksinkertainen. Kansa ei siis ymmärrä monimutkaista haastetta.

Olisiko kuitenkin niin, että se mitä kansa ei ymmärrä on se, että miten viime kesänä nykyisestä huomattavasti poikkeavassa tilanteessa ja erilaisen tiedon varassa valmisteltu budjetti on yhtäkkiä muuttunut juuri oikeanlaiseksi superelvytykseksi? Hallitus piti budjettia julkaisuhetkellä oikeanlaisena ja se pitää sitä nyt oikeanlaisena. Siis mitä?

Todellisuudessahan hallitus ei ole juurikaan tehnyt lisätoimenpiteitä, kuten monet muut maat, vaan keskittynyt retorisesti uudistamaan vanhan budjetin uuteenkin tilanteeseen sopivaksi, kun viisasta olisi ollut koko kokonaisuuden tarkistelu uudelleen. Tähän ei ylpeys antanut periksi, vaikka itse valtiovarainministerikin hiljalleen alkaa näyttää merkkejä sanomistensa korjaamisesta.

15.9. Yle: "Kataisen mukaan palkansaajilla tai eläkeläisillä ei kuitenkaan ole syytä suureen huoleen, jos omassa elämässä ei ole suuria taloudellisia riskejä. Valtiovarainministerin mielestä tilanne on eri kuin 1990-luvun alun lamassa."

Jyrki Katainen 19.12., Yle: "Tämä on ehkä pahempi kuin 90-luvun alussa oleva lama, sillä kasvunäkymiä vientimarkkinoilla ei ole oikeastaan missään."

Hallitus on toiminut koko ajan epävarmuutta lisäten, tosiasioita kaunistellen ja omia virhelaskelmiaan myöntämättä. Tämä tie voi olla todella lyhyt. Syytä ei kannata vierittää ymmärtämättömän kansan syliin, vaan paikallaan olisi oman logiikan terävöittäminen.

2008-12-17T16:44:00.002+02:00

Vimmailua

Tuomas Vimman innoittamana pieni ruokapäivitys.

Kävin eilen jälleen kerran erinomaisessa Korea House -ravintolassa. Pidän paikasta erittäin paljon. Iloinen ja avulias henkilökunta, loistava ruoka ja kohtuullinen hintataso. Eilisen miinukseksi tosin täytyy kirjata pitkähkö odotusaika. Tämä on paikalle epätyypillistä, mutta tupa oli täynnä kaupungin korealaisia ja muita korealaisen ruoan ystäviä.

Alkuruoaksi nautin Dumpling soupin, mikä ei pettänyt. Kuumana tarjoiltu takinanyyttikeitto maukkaalla täytteellä oli erinomainen. Pääruoaksi tilasin kaavaan kangistuneena Bulgogin. On todettava, että perinteestä kiinni pitäminen kannatti. Ohueksi leikattu naudanliha makeassa marinadissa vei kielen.

Jälkiruoalle ei olut enää tilaa. Kokonaisuudessaan ravintolalle jälleen kiitettävä arvosana. Minulle sopiva paikka. Kaikin puolin.

Jk. Ja kyllä, pitihän se Vimman uusin Gourmet hankkia. Ei ihan Waltaria, mutta tietynlaista ajankuvaa kylläkin!

2008-11-03T15:14:00.002+02:00

There's no blue America and red America, there's the United States of America

Olen lopen kyllästynyt mustavalkoiseen ja kärjistävään politikointiin. Otsikko on lainaus rapakon takaa, mutta idea soveltuu myös kotoiseen politiikkaan.

Kärjistämisen paradoksi on, että samalla kun se saattaa aktivoida ihmisiä ja terveelliselläkin tavalla yksinkertaistaa ja kirkastaa eroja, vaikeuttaa se huomattavasti todellisuudessa edistyksen aikaansaamista. Miksi? Siksi, että demokraattisessa järjestelmässä muutokset toteutetaan yhdessä ja usein vaiheittain.

Lisäksi globalisaation nykyvaiheessa lienee paikallaan todeta, että yhä useammin haasteet, joita poliitikot kohtaavat, ovat suuruusluokaltaan ja vaikutuksiltaan sellaisia, jotka vaativat eripurasta syntyvän dynamiikan sijaan vahvaa yhteistyötä.

Puoluepolitikoinnin sijaan tarvitsisimme esimerkiksi tämän hetkisessä taloustilanteessa nopeasti laajempia neuvotteluita, joissa parlamentin kaikki puolueet ja työmarkkinajärjestöt voisivat etsiä yhteisiä keinoja pehmentää taantuman vaikutuksia suomalaisten arkeen.

Suomalaiset ansaitsevat enemmän, kuin halpaa populismia. Populismissa on myös hyvät puolensa, mutta tarkoitushakuisen ja lyhytnäköisen poliittisen operoinnin sijaan tarvitsemme sittenkin yhdistäviä tekijöitä. Yhteiskuntaamme tänään kuvaavat muutamat järkyttävät tosiasiat. Eriarvoisuus kasvaa siten, että ne, joilla menee heikoiten, menee suhteessa entistä huonommin.

Terveyserot kulkevat käsi kädessä lompakon paksuuden kanssa. Vakituinen työ on entistä harvemman oikeus. Epävarmuus kasvaa. Tällaisessa ympäristössä vastakkainasettelu ruohonjuuritasolla yleistyy. Kun on tiukkaa, niin syytä tulee inhimillisistä syistäkin johtuen usein haettua naapurista, jollain tavalla erilaisesta tai - kun puhutaan politiikasta - niin ehkä juuri toisenlaisen poliittisen ajattelun edustajista.

Politiikassa on eroja ja niitä täytyy olla. Ongelmaksi mustavalkoinen asettelu muodostuu, kun se alkaa mielikuvia dominoimalla ohjata ihmisten osallistumista heidän omista arvoistaan huolimatta. Ongelma se on silloin, kun vihakuvat syrjäyttävät todellisuuden. Tällaisesta ovat kärsineet myös Suomessa sekä poliitikot että puolueet.

Yhteisvastuuta ja solidaarisuutta arvostavien ihmisten ei kuvittelisi suhtautuvan skeptisesti tai jopa vihamielisesti poliittisiin toimijoihin, jotka toimivat näiden arvojen varassa. Humanismia ohjenuoranaan pitävät lietsovat ja antautuvat itse toisten sellaiseen parjaamiseen, ettei paremmasta väliä. Tämä ei ole politiikkaa, vaan julmaa teatteria. Kärsijöitä ovat monet, demokratia suurimpana.

Samalla kun politiikka kaipaa ymmärrettävää arvokeskustelua, se kaipaa myös vapautumista epäkunnioittamisen kahleista. Sivistynyt poliittinen toiminta, pyyteetön civil service, niin kuin jenkeissä sanotaan ja rakentava, tulevaisuuden askelia hakeva asenne vahvistavat ihmisten uskoa tulevaisuuteen. Sitä tässä epävarmuuden ja eriarvoisuuden ajassa tarvitaan.

2008-10-27T10:29:00.004+02:00

Johtopäätöksiä?

SDP:n kannatusta kuntavaaleissa en lähde ruotimaan, mutta alla muutama mielenkiintoinen pala päivän uutisannista, jotka antavat viitteitä vaalien poliittisista seurauksista. Vaalien tulos saattaa olla kova paikka pääministerille, joka - ironistä kyllä - yritti itse pelata loppumetreillä vahvan johtajan kortilla talouskriisin jatkuessa.

Keski-Suomalainen: Suurin pettymys vaalitulos on keskustalle. Kolmas sija merkitsee puolueelle todellista tappiota. Melkoinen vastuu tappiosta lankeaa puolueen puheenjohtajan, pääministeri Matti Vanhasen harteille. Vaalitulos merkitsee eittämättä sitä, että Vanhanen on epäonnistunut keskustan puheenjohtajana. Hän ei ole myöskään hallitusta määrätietoisesti johtava pääministeri.

Helsingin Sanomat: Väsähtäneen oloinen Vanhanen ei ole pystynyt hyödyntämään pääministerin asemaansa, vaan hänen puheenjohtaja- ja pääministerikaudellaan keskusta on kokenut takaiskun toisensa jälkeen. Pääministerinä toimivan puheenjohtajan vaihtaminen olisi tietenkin ennenkuulumatonta vastoin tämän omaa tahtoa. Keskusta ei kuitenkaan voi tämän jälkeen välttää keskustelun käynnistymistä siitä. Väistämättä keskustan sisälle syntyy uusia paineita.

Turun Sanomat: Keskustalle tulos on jo toinen kuntavaalitappio peräkkäin. Toistamiseen se joutui myös seuraamaan sivusta, kun demarit ja kokoomus ottivat mittaa toisistaan. Pääministeri Matti Vanhanen yritys kohottautua valtiomiesmäisesti jännitteiden yläpuolelle ei äänestäjiä vakuuttanut.

Aamulehti: Keskustan Matti Vanhanen ei kyennyt katkaisemaan puolueensa tappioputkea, ja olisi yllätys, jos hänen lähtölaskentansa ei olisi nyt alkanut.

Kaleva: Keskustan ja puheenjohtaja Matti Vanhasen tappioputki jatkuu. Kolmossija kuntavaaleissa ei mairittele. Vanhanen jatkaa pääministerinä, mutta puolueessa käynnistyy nyt vakava keskustelu siitä, onko hän keskustalle rasite vaaleissa.

Näistä vaaleista on vedettävissä paljon muitakin johtopäätöksiä, niidenkin analysoinnin jätän muille.

2008-10-16T16:42:00.002+03:00

They are back!

"The boys are back in town" soi jonkun vanhan Oasis-dokumentin taustalla. Teema on jälleen ajankohtainen. Uusi albumi Dig Out Your Soul on hyvä.

Erityisesti suosittelen The Turning -kappaleen kuuntelemista. Hieno kappale, jossa erityisen svengaavat rummut. Rummut ovat muutenkin lähestulkoon levyn pääinstrumentti.

2008-09-26T13:36:00.001+03:00

Love

"Rakkauslomia suomalaisille taannoin ehdottanut runoilija-kansanedustaja Tommy Tabermann (sd.) on nyt ideoinut omat lääkkeensä suomalaisten pahoinvoinnin lieventämiseksi. Tabermann jätti perjantaina eduskunnalle aloitteen hyvinvointipakkausten jakamiseksi kansalaisille. Uusille pariskunnille Tabermann ehdottaa parisuhdepakkausta. Siinä olisi esimerkiksi kirjallisuutta, joka opastaisi ymmärtämään puolisoa sekä kumppanina että aistillisen ilon lähteenä."

Voisikohan Tommy hyväksyä esimerkiksi tällaisen tekeleen pakkaukseen? ;)

2008-09-16T15:53:00.002+03:00

Ylpeä betonipuoluelainen!

Esa blogissaan ja Ilmari N. Hesarissa ja moni muu varmasti muilla foorumeilla on jo käsitellyt Matti Vanhasen yhdyskuntarakennevisiota. En siis pitkästytä toistamalla kollegoiden monin tavoin päteviä huomioita, mutta kritisoin monen toistamaa "hienoa, kun on ajatuksia" -mantraa. Minä nimittäin noin niin kuin jo lähtökohtaisesti odotan Suomen pääministeriltä, että hänellä "on ideoita". Tuntuu lievästi sanoen oudolta, että häntä pitäisi tämän jälkeen taputtaa olalle: "hienoa, kun rohkenit esittää asiasi, hyvä Matti!"

Okei, se on mukavaa, että yhdyskyntarakenteesta käydään keskustelua, kyllä. Sekin on vielä jollakin tavalla "cute", että Keskustan puheenjohtaja donquijotena kamppailee vuosikymmeniä käynnissä ollutta maan sisäistä rakennemuutosta vastaan, mutta se, että ilmastopolitiikan lipunkantajana esittäytyvän hallituksen nokkamies argumentoi kestävän kehityksen perustavia teesejä vastaan on kestämätöntä.

Siis, ei kiitos pääministeri. Allekirjoittanut ja Suomi olisivat pärjänneet myös ilman ajatuksenvirtaanne. Mutta tosi siistii, et heitit tollasen idiksen.

2008-08-26T13:36:00.004+03:00

Kesän kirjoja

Jan Guillou: Suuri paljastus
Robert Harris: Arkkienkeli
Robert Harris: Haamukirjoittaja
David Baldacci: The Camel Club
Gore Vidal: Inventing a Nation: Washington, Adams, Jefferson
Barack Obama: The Audacity of Hope: Thoughts on Reclaiming the American Dream
Sauli Niinistö: Viiden vuoden yksinäisyys

2008-08-18T16:02:00.001+03:00

Jatkuvuutta ulkoministeriössä?

Herra Stubb on hoitanut mallikkaasti Kaukasuksen kriisiä ETYJ-puheenjohtajan ominaisuudessa. Ylenpalttisen hehkutuksen, kuten maratoonien yms. lomassa häneltä kuitenkin pääsi pienen pieni sammakko. Liekö tämä merkki jatkuvuudesta Kokoomuksen "uuden ulkopolitiikan" johtotehtävissä?

"Ajattelin Condoleezzan sääriä."

2008-08-14T09:37:00.002+03:00

Mitä yhteistä on Cindy McCainilla ja Arnold Vinickillä?

Jep, jep.

Ps. Uudet hommat vievät sen verran aikaa, ettei juurikaan ehdi tänne kirjoitella. Koetan silti jatkossa parantaa tahtia.

2008-08-04T09:16:00.002+03:00

Uusi bloggaajaystävä

Harvan kanssa on yhtä mukavaa väitellä, tjeu.

Ps. Usko kepun sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostavaan alkiolaisuuteen murenee sisältäpäin.

2008-07-30T19:26:00.002+03:00

Kesän jälkeen

No ei nyt sentään. Onhan sitä kesää vielä jäljellä. Itselläni vain arki jälleen alkaa. Hyvin levätyn keskikesän jälkeen saattaa ajatuksenvirtaa näkyä täälläkin.

Parasta kesässä? Pitkät yöunet ja mahdollisuus lukea. Yllättävintä? Edistyminen gradun kanssa. Palaan noihin kirjoihin myöhemmin, mutta nyt toivotan onnekkaille lomalaisille kaunista elokuuta.

2008-06-25T09:17:00.002+03:00

And what now Europe?

Olin maanantaiaamuna Ulkopoliittisen instituutin ja Eurooppalaisen Suomen järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Viime viikon huippukokouksen jälkilöyöyjä olivat heittämässä ulkoministeri Stubb, instituutin tutkija Haukkala sekä STT:n Brysselin kirjeenvaihtaja Yläjärvi.

Teemaksi oli varmasti suunniteltu muuta, mutta Irlannin kansanäänestyksen kaadettua Lissabonin sopimuksen, oli se ainoa asia, josta keskusteltiin. Arviot olivat erilaisia, mutta yleissävyksi jäi suurehko huolestuneisuus, tosin hieman eri syistä.

Stubb esitti viisi mahdollista tietä. Joko sopimus a) on kuollut, b) tilanne säilyy ennallaan ja Irlanti saa äänestää uudestaan, c) käydään uudet neuvottelut, d) osa porukasta jatkaa syventyvää yheteistyötä ns. ydin-Eurooppana/vahvistettuna yhteistyönä tai e) otetaan rauhallisesti ja etsitään 3 - 4 kuukauden sisällä tilanteeseen luova ratkaisu.

Ulkoministeri painotti, että ainoastaan viimeinen on todellinen vaihtoehto. Minusta aikataulu tuntuu todella kireältä. Ajatuksena on nyt ilmeisesti kipata "ongelma" Irlannin syliin ja odottaa, että maa tulee valmiin esityksen (tiekartan) kanssa lokakuun huippariin. Muut jäsenmaat jatkavat samalla ratifiointeja.

Ratkaisun aikataulu selittyy sillä, että uudet säännökset halutaan voimaan ennen ensi vuoden eurovaaleja. Toimittaja Yläjärvi ei uskonut tähän hetkeäkään, vaan totesi, että Nizzan sopimus tulee olemaan jatkossa ohjenuorana. Jos näin käy, on parlamentin koko pienempi ja osa maista menettää edustajapaikkojaan.

Yläjärvi haastoi minusta virkistävällä tavalla Stubbin. Hän kritisoi sopimuksen vaikeaselkoisuutta sekä sitä, ettei EU:ssa saada nopeasti aikaan yhtään mitään, ja harmitteli sitä, että Irlanti ei itse haluaisi mitään tiekarttaa edes esittää. Tilanne on aidosti vaikea. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, niin tosiasiassahan Lissabonin sopimuksen jumiutti demokratia, jota itse sopimuksella pyritään euroopanlaajuisesti vahvistamaan.

Haukkala kritisoi ja kysyi kahta asiaa. Onko koko eurooppalainen projekti nyt kriisissä, koska tämä ei selvästikään ole ainoastaan Irlannin ongelma. Toisaalta hän esitti Suomen EU-politiikan olevan visiotonta. Toisin sanoen hän ei enää havaitse tai löydä keskeistä viestiä.

Stubbin mukaan muillakaan EU-mailla ei ole visioita. Aika heikko vastaus pätevältä ulkoministeriltä. Kyse on kai kuitenkin siitä, että jos sellainen halutaan, niin se tehdään. Hän näki irlantilaisten äänestäneen irrelevanteista aiheista, kuten abortti, puolustuspolitiikka, verotus ja oman komissaarin kohtalo. Irlantilaiset siis äänestivät "väärin". Veikeää.

Keskeisimpänä haasteena Stubb piti komission koon ratkaisemista. Supistuuko se suunnitellusti vai mitä tapahtuu? Suomella ei ole vielä asiaan kantaa. Lopuksi ulkoministeri arvioi kahden viimeisen pääministerin EU-toimintaa. Hänestä Lipponen on yliarvostettu ja Vanhanen aliarvostettu. Tämä tuskin oli nykyisestä hallituskoalitiosta erotettaviossa oleva kysymys.

Otsikon kysymykseen ei maanantaiaamun tilaisuudesta siis saanut vastausta. Mutta eipä tullut myöskään rohkaisevaa tunnetta. Tuntuu, että institutionaalinen reformi on todella vaikeassa tilassa. Itseäni huolestuttaa eniten se, että perusteltua reformia ajavan päättäjätason on niin vaikea suhtautua irlantilaisten äänestystulokseen. Kyllä meidän täytyy heidän perustuslakiaan ja syntynyttä tulosta kunnioittaa.

Federalistisempi Eurooppa ei synny kestävällä tavalla, jos samalla vahvistetaan periferia-keskus -vastakkainasettelua. Toimivassa liittovaltiossa jäsenmaat ovat vahvoja ja melko itsenäisiä toimijoita. Ne säätelevät pinemmistä ja ihmisille läheisimmistä asioista. Maanosan laajuisesti sovitaan isoista raameista. Subsidiariteettia on kehitettävä.

2008-06-16T13:53:00.002+03:00

Kesän korvilla puhetta demokratiasta

Suomalaista politiikkaa on hallinnut jo viikkokausia vaalirahajupakka. Monia puolueita sivunnut, mutta erityisesti suurten porvaripuolueiden ongelma on piinannut lehtiä lukevia kansalaisia. Nyt alkaa piisata. Antaa ammattitaitoisten toimittajien tehdä työtään ja katsoa, että mihin asti hämäryydet ulottuvat. Uutisia janoava kansan ansaitsee kuitenkin jo muuta.

SDP:n puoluekokouksen linjaus täysin ilmaisesta päivähoidosta on oikeastaan ainoa isompi uusi avaus. Katainen on pyöritellyt milloin mitäkin, enemmän tai vähemmän muilta (jälleen) lainaten. Hyvin on "uudessa" Kokoomuksessa omaksuttu poliittisen pelitilan vieminen kilpailijoilta. Mutta kyvyt ne ovat rajalliset tovereilla porvaripuolueissakin. Irlannin kansa kaatoi Euroopan laajuisen muutosprosessin, joka olisi toteutuessaan koskenut satoja miljoonia ihmisiä. Tarkoitus oli vahvistaa eurooppalaista demokratiaa, joka itse oksan altaan nyt katkaisi.

Tähän hieman vaalirahaa syvempään demokratiapulmaan ei ole pahemmin reagointeja saati linjauksia suomalaisilta poliitikoilta kuulunut. Vanhanen on tyytynyt toteamaan, että ratifiointeja on jatkettava, piste. En jaa EU-kriitikkojen mielipiteitä, mutta minusta nyt olisi oltava rohkeutta enempään. Mitä mieltä meillä ollaan irlantilaisten päätöksestä? Millä tavoin näemme, että olisi fiksuinta hakea kansalaisten mandaatti EU:n uudistamiselle? Kuljemmeko perässä vai haluammeko osallistua mahdollisuuksien pohdintaan?

Kesäksi keskustelu hiljenee ja mökkikansa paistaa makkaroitaan. Silti olisi minusta hyvä, että suomalaiset politiikot osallistuisivat koko Eurooppaa ravistelevan vaiheen käsittelemiseen. Miten EU voi koskaan olla "lähempänä" kansalaisiaan, jos kansan valitsemat politiikot eivät aktiivisesti, innostuneesti ja oma-aloitteisesti käytä aiheesta puheenvuoroja? Puolesta tai vastaan, perusteluin. Hiljaisuus jäytää demokratiaa eniten.

2008-06-11T09:06:00.003+03:00

Futisveikkaus

Alla kahden ensimmäisen pelin jälkeen tekemäni veikkaus EM-kisojen kulusta. Maalikuninkaaksi veikkasin Ranskan Benzemaa, mikä todistanee, etten ollut nähnyt ainakaan Ranskan ottelua..

Laittakaa kommentteihin omanne ja katsotaan kuka on etevin ennustaja!

A-lohko:
Portugali
Tsekki
Turkki
Sveitsi

B-lohko:
Saksa
Kroatia
Puola
Itävalta

C-lohko:
Ranska
Hollanti
Italia
Romania

D-lohko:
Espanja
Venäjä
Ruotsi
Kreikka

Puolivälierät:

A1-B2: Portugali-Kroatia
B1-A2: Saksa-Tsekki
C1-D2: Ranska-Venäjä
D1-C2: Espanja-Hollanti

Välierät:

AB-pelien voittajat: Portugali-Saksa
CD-pelien voittajat: Ranska-Espanja

FINAALI: Portugali-Espanja

MESTARI: Espanja

2008-06-07T18:36:00.001+03:00

Kiitos Mippe, onneksi olkoon Jutta!

2008-06-02T10:40:00.003+03:00

KMS

Jarmo Korhonen on Hesarin lähteen mukaan ollut perustamassa Kehittyvien Maakuntien Suomea, joka

*rahoitti merkittävillä summilla Kokoomuksen ja Keskustan ehdokkaita.
*tuki ehdokkaita (puolueiden sisällä tarkasteltuna) valikoidulla tavalla mahdollisesti juuri Korhosta konsultoiden.
*on yhdistys, jonka taustalla on mm. kauppiaita, kuten Sukari ja Kakkonen.
*on yhdistys, jonka taustavaikuttajilla on ollut suuret erityisesti kaavoitukseen liittyvät intressit.
*Eero Heinäluoman (ja löyhästi tulkiten myös Tapani Yli-Saunamäen) mukaan tähtäsi vaalituellaan nimenomaan porvarihallituksen syntyyn.
*on rekisteröity Korhosen alaisen toimesta. Kyseinen henkilö on Keskustan puoluetoimiston työntekijä.
*tuki myös pääministeri Matti Vanhasta.
*on se tukijataho, josta Vanhanen ei tiennyt etukäteen juuri mitään.
*on se tukijataho, jonka perustamisesta Korhonen ensin väitti Vanhasen olleen päättämässä.
*on se tukijataho, jonka kohdalta Korhonen veti takaisin väitteensä Vanhasen osallisuudesta.
*on yhdistys, jonka toiminnan repiminen auki päätti Jarmo Korhosen puoluesihteeriuran jatkohaaveet.
*on yhdistys, joka Keskustajohdon ohjeistuksesta tuki Merikukka Forsiusta.

Miten käy pääministeri Vanhasen? Jos hänet voidaan yhdistää KMS ry:hyn yhtään aiempaa vahvemmin, niin miksi keskustalaiset pitäisivät hänet enää pääministerinä häviämässä kuntavaalit? Miksei korvata häntä Paula Lehtomäellä, joka on jo nyt Vanhasta suositumpi? Minä vaan kysyn..

2008-05-21T09:45:00.003+03:00

Poliittinen kriisi?

Minusta käynnissä oleva vaalirahoitukseen liittyvä jupakka on muuttumassa poliittiseksi kriisiksi ja syyt siihen pelkistyvät seuraaviin näkökohtiin.

1. Moni kansanedustaja jätti tarkoituksellisesti tarkemmin erittelemättä yritysrahaa. Miksi? On perusteltua ja täysin hyväksyttävää, että yrityksetKIN tukevat ehdokkaita.

2. Sattumalta samanaikainen julkinen Ideapark-väittely yhdistyi edellä mainittuun, kun pääministeri osoitti huonoa harkintaa, jälleen kerran.

3. Pääministeri ja hänen vaalipäällikkönsä antoivat ymmärtää, että he eivät tienneet sen tarkemmin tukea antaneen yhdistyksen taustahenkilöitä. Vaalipäällikön mukaan "he eivät olleet kiinnostuneet meistä, emmekä me heistä". Mitä jos annettu tuki olisi ollut laittomasti hankittua rahaa, jota hallituksen muodostamisen jälkeen olisi käytetty pääministerin kiristämiseksi? Minusta ehdokkaan ja äänestäjien tulee tietää.

4. Murskaava enemmistö nyt esillä olevan yritystuen saajista on hallituspuolueiden kansanedustajia, mukaan lukien useampi istuva ministeri. Kataisen yritys kääntää keskustelu vasemmiston ammattiyhdistysliikkeeltä saamaan tukeen on näyttänyt pakoon juoksemiselta. Onko vieläkin jotain salattavaa?

5. Koko tapahtumasarja voimistaa kansalaisten eduskuntalaitosta ja kansanedustajia kohtaan tuntemaa epäluuloa. Tämä tullee näkymään syksyn kuntavaaleissa. Ehkä jopa ratkaisevana tekijänä.

6. Vanhasen asema omien joukoissa heikkenee entisestään.

2008-05-14T18:05:00.002+03:00

Maailma yhdessä kaupungissa

Vietin viikon New Yorkissa. Matka oli ensimmäiseni Yhdysvaltoihin, kun mukaan ei lueta lentokoneen vaihtoa Miamissa muutaman vuoden takaisella Nicaragua-matkalla. Kaupunki teki vaikutuksen, joka ei hevin unohdu.

Mitä kertoa reissusta, jonka vietin lähes kokonaan 2 miljoonan asukkaan saarella Manhattanilla (kuvassa sininen alue)? Luetella museot, joista yhdestä on tehty Ben Stillerin tähdittämä komedia ja toisessa on maailmankuulut Picassot ja van Goghit? Tai muistella kaikkia ravintoloita, joissa söimme niin korealaista, vietnamilaista, libanonilaista, italialaista, kiinalaista kuin myös japanilaista, amerikkalaista ja turkkilaista ruokaa?

Samaan tapaan voisi kertailla tunnelmia, jotka vierailu YK:ssa herätti. Paikka, jonne maailman kansakunnat kokoontuvat sopimaan yhdessä asioista. Mieleen takuulla jäi rakennuksen sisään jonottaminen sateessa, joka tuli sivusuunnassa. Sisällä kävin kirjakaupassa, josta mukaan tarttui pari kirjaa. Churchilliä ja Yhydysvaltojen "founding fathers" –tarinaa.

Hotellimme sijaitsi erinomaisesti saaren itäpuolella vain muutaman korttelin keskuspuiston etelä-itäkulmasta etelään ja itään. Flunssa rajoitti aamuiset juoksulenkit kahteen, mutta puisto teki niilläkin vaikutuksensa. Tosin yhtä lailla yllättävää oli havaita keskellä puistoa leveä asfalttitie. Hauska oli Dakota-buildingin edessä oleva Strawberry Fields.

Dollarin heikkenevä kurssi suosii shoppailua. Itselleni mukaan tarttuivat parit housut, huppari, juoksukengät, em. kirjat ja vähän tuliaisia. Hintataso koski tietysti myös ruokailemista. Lounashinnat olivat aika lähellä kotoisia. Liikkumiseen meni jonkin verran rahaa. Viikon metrolippu oli kätevä, mutta pari kertaa sää ja laiskuus saivat astumaan taksiin. Kuuluisia keltaisia autoja ovat muuten kadut täynnä!

Nähtävyyksistä näimme 9/11-montun, joka edelleen on monttu. Sen sijaintiympäristö eli saaren eteläkärki oli täynnä pukukansaa kiirehtimässä palaverista toiseen. Eräs silmiin pistävä asia olikin se, kuinka erilaisia kaupunginosat keskenään ovat. Wall Streetin pörssi piti tietysti tsekata. Sieltä taisimme lähteä kävelylle Greenwich Villageen, jotka Chelsean kanssa taitavat molemmat olla keskimääräistä nuoremman ja boheemimman kansan paikkoja. Ohitimme New York Universityn ja opiskelijoita pörräsi runsaasti paikalla.

Harlemissa kävimme kuuntelemassa gospelia. Olihan se vaikuttavaa seurata lähellä tapaa, jolla veljet siellä ovat tehneet jumalanpalveluksesta juhlan, iloisen tapahtuman. Tilaisuuden isäntä kätteli meidät aluksi ja kysyi mistä tulemme. Lämmin tunnelma vallitsi.

Kulttuurin nälkää tyydytimme myös käymällä Broadway-teatterissa katsomassa musikaalin Spamaloth. Se pohjautuu Monty Pythonin Holy Grail –elokuvaan ja oli ratkiriemukas. Näyttelijät olivat ammattilaisia ja lavastukset tehty huolella.

Iltaelämää emme syvällisesti nähneet. Joka ilta tuntui päivän kävelyt ja tekeminen tyhjentäneen takin täysin. Siihen vielä runsas illallinen, niin bileet voi unohtaa. Kävimme kuitenkin eräänä iltana drinkeillä Marriot-hotellin kattobaarissa, joka pyörii 360 astetta ympäri. Ei paha: cheers, check out the Empire State Building!

Aivan koko aikaa emme saarella viettäneet. Teimme autoretken Brooklynin puolelle. Ajoimme siis yli legendaarista Brooklyn Bridgeä, joka sekin – tuhansien muiden paikkojen tavoin - on jenkkiviihteestä tuttu. Paljoa emme nähneet, mutta Manhattanin siluetti oli upea. Näkemisestä puheen ollen, Rockefeller Centerin näköalapaikka oli hieno: koko keskuspuisto toisella ja Empire State Building sekä saaren eteläosan finanssikeskus toisella puolella.

Lelukaupassa oli tietysti käytävä. Akseli leikkiikin innoissaan työkalupakilla. Paljon turhakkeitakin oli tarjolla. Näin tietysti koko kaupungissa, kapitalismin pyhätössä.

New York jätti minulle haikean olon. Se on maailma yhdessä kaupungissa. On mahdotonta oppia tuntemaan sitä viikossa. Ihmiset olivat ystävällisiä, palvelu miellyttävää, arkkitehtuuri kiehtovaa, ruokailumahdollisuudet monipuoliset, Manhattanin koko melko kompakti, maailman poliittinen ja taloudellinen keskus samassa kaupungissa jne.

Sanat loppuvat, joten lopetan Sinatraa lainaten:

"Start spreading the news, Im leaving today
I want to be a part of it - new york, new york
These vagabond shoes, are longing to stray
Right through the very heart of it - new york, new york"

2008-05-12T16:31:00.000+03:00

Mainioita käyntikortteja!

Nimittäin he.

2008-05-08T11:20:00.002+03:00

Pj-gallup

Tällä kertaa Uutispäivä Demari tekee gallupin SDP:n puheenjohtajaehdokkaista. Foorumina on uunituore portaali osoitteessa www.demari.fi

Äänestäminen kannattaa aina.

2008-04-24T22:16:00.003+03:00

New York, New York

Big Apple, here I come! Tomorrow we take off from Helsinki-Vantaa and won't be back until the next week's saturday. Pretty cool. Won't be blogging from the States. But will be back. Ciao.

2008-04-22T21:54:00.002+03:00

Benkun talli proudly presents!

Tadaa! Et usko ellet lue. Tai no, ehkei tarvitse lukea.. Ja tämä nainen hyökkäsi Maria Guzeninan kimppuun. Huh.

2008-04-21T11:22:00.003+03:00

I love the public sector services!

Akseli has settled nicely in to the day care place. So has his dad. The place and the nannies are great! Couldn't feel much more safer than now, when I'm leaving Akseli with them. He enjoys also very much the company of other children and developes rapidly in speaking etc.

Another marvellous service, which I've recently used a lot is the public library. I've been reading to the final exams in my studies there. Library is a wonderful place with a unique atmosphere. It's great to see families coming together there, parents reading journals and children playing. I've been loaning lots of music and a few classic films my self.

Many of the available services don't come to your mind, when you're not using them. I've been totally satisfied and more with the previously mentioned ones. And I certainly respect the people making all this happen working in the kindergarten and the library, and elsewhere also.

We have a spectacular history of great public services. Let's make sure we still have them in the future also. For our childrens' sake, if for nothing else.

2008-04-14T09:22:00.003+03:00

Whatta twist!

Muutama viikko sitten näytti siltä, että Kanerva, Katainen ja muu Kokoomuksen hyvä veli -rinki on pinteessä for good. Oli vääjäämätöntä, että Kanervan sosiaalinen elämä alkoi painaa Kokoomuksen asemaa äänestäjien silmissä. Katainen pohti tätä yllättävän kauan, ennen kuin teki erinomaisen siirron ottaessaan Stubbin ministeriryhmäänsä. Siinä oli juonenkäännettä jo kohtuullisesti, mutta lisää oli tulossa.

Viikonloppuna saimme katsella Kokoomuksen valtavan kokoisia "Toivo-talkoot" -mainoksia sekä iltapäivälehdissä että ainakin Hesarissa. Aiemman konseptin johdonmukainen jatko. Kanervakin päätti avata eilen suunsa kritisoimalla sekä Kataista että tietysti mediaa. Ike Ike, ajojahtia ei synny ilman jahdattavan arveluttavia tekosia..

Julkisuuskuva oli jo selvästi kääntymässä Kokoomukselle myönteiseksi ja epäilen, että kaikkialla muualla paitsi Ike-tiimissä Kanervan purkausta seurattiin lievän myötähäpeän vallassa. Sitten pamahti Ruotsista! Tukholmalainen lehti aikoo julkaista Vanhasen Ruususelle lähettämät tekstiviestit. Tiedossa on ilmeisesti jopa Kanervan viestejä suorempaa viestintää. Ja kukaan ei enää muista Kataisen hätää ja Kokoomuksen ongelmia.

Suomalaista politiikkaa vai mainosrahoitteisen tv-kanavan saippuaoopperaa? Kääntäkää Teemalle ja seuratkaa SDP:n puheenjohtajakamppailua.

2008-04-07T09:09:00.002+03:00

Stubb - oppositiolle vaikea pala?

Kokoomuksen uusi ulkoministeri Alex Stubb tuntuu olevan erityisen hankala pala oppositiolle. Ennen kuin tämä ex-meppi ehti tehdä päivääkään uusia hommia, ammuttiin häntä jo alas mitä merkillisemmillä kommenteilla. Petteri murehtii Stubbin muka-pätevyyttä, kun taas Hanna esimerkillisesti kritisoi Uutispäivä Demarin todella epämiellyttävää tapaa politikoida tärkeillä asioilla. Pasi on optimistinen.

Niin olen minäkin. Olen itse seurannut Stubbin toimintaa jo pidemmän aikaa ja pidän hänen aktiivisesta otteestaan. Stubb on hyvin sisällä eurooppalaisessa politiikassa, mikä on aivan perusedellytys kaikelle ulkoiselle vaikuttamisellemme, oli se sitten globalisaation hallintaa, kriisinhallintaa, kehitysyhteistyötä tai kauppaa. Hän on myös suomalaiseksi harvinaisen taitava verkottuja. Toisin kuin muuan toinen vaikuttaja, Stubb ei jää kokkareilla omenamehun kanssa statistiksi. Tämä on tärkeää. Stubb on myös avoin mielipiteenesittäjä ja keskustelija. Kanerva on varmasti monella tapaa taitava, mutta 80 % hänen jutuistaan oli kuin Koivisto aikoinaan: paljon jää tulkitsijan vastuulle.

Henkilökohtaisesti olen vielä Stubbin kanssa hyvin samoilla linjoilla sekä parlamentarismiin että läntisen integraation syvenemiseen liittyen. Stubb on tietysti näissä kysymyksissä(kin) osa hallitusjoukkuetta, jossa sooloilua ei katsota. Mutta saavatpahan nämäkin asiat tuekseen hallituksessa hyvää argumentaatiota. Huomion arvoista oli minusta vielä se, että ensi sanoikseen Stubb kiitteli kahden viimeisen sd-ulkoministerin historiallista globalisaatiopolitiikkaa. Suomen Kuvalehden Ruokasen mielestä Kanervassa hallitus menetti ehkä parhaan ministerinsä, joka oli asiantuntevampi, kuin kaksi edeltäjäänsä. Siinä esimerkki härskistä politikoinnista hallitusrintaman suunnasta.

Hyvin toimiva ja ihmisiä aktivoiva parlamentarismi tarvitsee laadukasta poliittista journalismia. Sitä ei ole _jokaisen_ tehdyn valinnan ja päätöksen kategorinen haukkuminen. Tällainen toiminta on kuopan kaivamista itselleen. Ei siis ole syytä tehdä Stubbista paholaista. Katsotaan miten hän hoitaa tehtäviään ja palataan sitten asiaan.

2008-04-01T08:13:00.003+03:00

Ei mikään aprillipila

Ulkoministeri vaihtuu. Mielenkiintoista nähdä kenet Kokoomus nostaa paikalle. Lehdet ovat ennakoineet Häkämiestä. Muina niminä ovat esiintyneet Niinistö, Salolainen ja Stubb. Jos miettii asiaa ulkopoliittisen linjan kannalta, niin esitetyissä poliitikoissa on eroja. Stubb vahvistaisi merkittävästi Suomen eurooppapoliittista vaikuttamista, joka tuntuu olevan tällä hetkellä hieman kadoksissa. Salolainen tuntee erittäin kokeneena ulkopoliitikkona hyvin asiat ja on ehkä astetta maltillisempi kuin Stubb. Niinistö puhuu paljon maailmantaloudesta, on aktiivinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelija ja kohtuullisesti verkottunut. Häkämies puolestaan on jo puolustusministerinä osoittanut melkoista "rohkeutta" käyttämällä Washingtonissa helposti muistettavan puheenvuoron Suomen turvallisuuspoliittisista uhkista.

Voisi nopeasti ajatella, että presidentin kanssa kyseiset herrat tulisivat parhaiten toimeen järjestyksessä Salolainen, Stubb, Niinistö, rosvosektori ja Häkämies. Kaikki paitsi rosvosektori muuten kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä.

2008-03-31T16:14:00.005+03:00

Hauskaa

Tekisi mieli tyrmätä Vanhasen näkemykset median uutisoinnin kohdistumisesta erilaisiin ilmiöihin tai vaikkapa kirjoittaa Risto E. J. Penttilän mainiosta kolumnista liittyen ulkopolitiikkamme hybridimalliin, mutta kun en nyt näin ehdi tehdä, niin tyydyn laittamaan linkin mainioon musiikkiin.

Enjoy!

2008-03-26T14:02:00.002+02:00

Päivän jäätävin sitaatti

Eilen järjestettiin sosialidemokraattinen tasa-arvofoorumi, jonka yhteydessä oli SDP:n puheenjohtajaehdokkaiden tasa-arvopaneeli. Keskustelussa keskityttiin nimenomaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon.

Jäävinä en arvioi ehdokkaita, mutta paneelin jäätävintä kommenttia ajattelin siteerata. Jouko Skinnari nimittäin totesi keskustelussa presidenttien Halonen ja Ahtisaari keskinäisestä paremmuudesta ikään kuin lisäkommenttina, että

"Tarja on hoitanut tehtävänsä kuin mies."

Tuohon ei liene mitään lisättävää konteksti huomioiden.

2008-03-22T14:48:00.001+02:00

The best dinosaur to ever play glam rock.

2008-03-17T11:14:00.002+02:00

Kanervan lähtölaskenta on käynnissä

Niin epäilyttävänä kuin pidänkin henkilökohtaisen elämän arvioimista rinta rinnan politiikon julkisen minän kanssa, niin alan itse olla yhä varmempi siitä, että Kokoomus ei kestä Ilkka Kanervaa ulkoministerinä enää pitkään. Sisällölliset avaukset hautautuvat naiskohujen alle ja vaalit lähestyvät. Liikkuvat äänestäjät päättävät myös tunnepohjalta äänestyskäyttämisestään.

Jari Tervo on kuvannut todennäköisesti melko osuvasti tilannetta täällä.

2008-03-11T09:11:00.002+02:00

There's this thing called climate change

Entinen Suomen Washingtonin suurlähettiläs Richard Müller kritisoi taannoin Turun Sanomissa terävästi Suomen ulkopoliittisen johdon (Vanhanen ja Kanerva) esiintymisiä Yhdysvalloissa. Meillä kaikillahan on vielä tuoreessa muistissa se, mitä Kokoomuksen "uusi ulkopolitiikka" on käytännössä tarkoittanut. Se ei ole ollut toivomaani proaktiivista ja luovaa yhteistyösuhteiden rakentamista, vaan enemmänkin poseeraamista kameroille. "Had a coffee with Condi, she knew that Finland is in Europe. This is a very good situation", olisi voinut olla tilanteisiin kameleonttimaisesti sukeltavan ulkoministerimme kommentti yhdysvaltalaisen kollegansa tapaamisesta. Se kertoo jo sinällään paljon.

En ollut aiempaankaan ulkoministeriimme varauksettoman tyytyväinen, vaikka hän osaamiseltaan oli aivan ylivertainen suhteessa seuraajaansa. Lukuisia kieliä puhuva, asiakokonaisuudet ja detaljit hallitseva ja omaa selvää ulkopoliittista agendaansa varsin tehokkaasti edistänyt Tuomioja oli hommassa hyvä. Pelkkä Libanonin kriisin hoito ansaitsee edelleen hatun noston. Mutta mutta. Kansainvälisiä suhteita rakennetaan konfliktien välttämiseksi, erilaisen vaihdannan lisäämiseksi sekä yhteisten globaalien kysymysten hoitamiseksi. Tuomiojalla ei käsittääkseni ollut toimivia suhteita Yhdysvaltoihin. Tämä on pitkä miinus. Kumarrella tai nuolla ei tarvitse, mutta jos ainoastaan kivittää ikkunoita, niin ei saa yhtäkään asiaa eteenpäin toisen osapuolen kanssa. Kokoomus on valitettavasti tehnyt tästä mielestäni oleellisesta asiasta itselleen imagotempun.

Kun kyvyt tai halu ei riitä, niin syntyy ikävää jälkeä. Vanhasen ja Kanervan oli pakko tunkea itsensä puhumaan arvovaltaisille ulkopolitiittisille foorumeille, vaikka heillä ei ollut mitään sanottavaa. Jäähän historiankirjoihin tietysti silläkin, että on historian huonoimman puheenvuoron pitäjä, mutta Ikellä tuskin oli tämä mielessä. Hallituksen politiikka on kuin aluepolitiikkaa isolla hiekkalaatikolla: omaa aluetta eli Suomea puolustetaan vähäisillä paukuilla voimistamalla samalla periferian ja keskuksen välistä jännitettä. Yksinkertaisesti sanoen: lyhytnäköistä. Pitkäjänteistä ja vaikuttavaa ulkopolitiikkaa on se, kun on selvä oma agenda, jota aktiivisesti edistämällä voittaa sille kannatusta ja samalla tiivistää keskusteluyhteyttä muihin toimijoihin. Agendaan täytyy sisältyä voimakkaana näkökulma kansainvälisen yhteisön ja yhteistyön paremmasta tulevaisuudesta. Kun on aidosti ja aktiivisesti mukana rakentamassa yhteistä hyvää, niin omaa nationalistista agendaakin on selvästi helpompi edistää.

Monet muistelevat kaiholla sitä, kun Paavo Lipponen pääministerinä piti kuuluisan Eurooppa-puheensa. Lipposella oli oma vahva ja hyvin perusteltu näkemyksensä Euroopan kehityksestä. Hän vankisti asemaansa maanosan poliittisessa kermassa (jossa Vanhanen näyttää tv-kuvan perusteella uivan kuin kala kuivalla maalla). Lipposesta tuli tunnettu ja arvostettu sekä paljon kysytty puhuja eri puolille Eurooppaa. Tämän aseman myötä Suomen edun ajaminen tosi paikan tullen oli hieman erilaista, kuin Pariisissa ja Roomassa tekstiviesteistään ja omenamehuistaan tunnettujen nykytoimijoiden. Tämä on tietysti haitallista Suomelle. Visioton, taidoton ja järjestään isommat kokonaisuudet ohittaen omista nationalistisista lähtökohdista toteutettava politiikka ja esiintymiset ovat heikennys myös eurooppalaiseen ulkopoliittiseen keskusteluun.

Kaikkiin ytimiin ollaan pyritty ja menty, mutta vaikuttamisen ydin on nyt etääntymässä.

2008-03-06T08:15:00.003+02:00

Alexander the Great

Vapise Sid the Kid tai Geno. Maailman paras jääkiekkoilija juuri nyt on Alexander Ovechkin. Laukaus, vauhti, taklaus, röhkeys, intohimo, huumori. Lähes täydellinen paketti. Washingtonin 200 maalista kaveri on tehnyt 54 (68 pelissä) eli enemmän kuin joka neljännen. Huh.

2008-03-04T09:52:00.006+02:00

Puheenjohtajakandidaattien eroja

Turun Sanomat ja Väli-Suomen Media kysyivät SDP:n puheenjohtajaehdokkailta 25 kysymyksen patterin, josta lehdet sitten koostivat 20 vastauksen jutun. Seuraavassa pari minusta kiinnostavaa poimintaa allekirjoittaneen mielestä relevanteilta ehdokkailta (HUOM. toimitus on muotoillut lopulliset vastaukset).

A. Kolme politiikan sisältöön liittyvää asiaa, joissa SDP:n linja kaipaa kohennusta?

Filatov: Ilmasto- ja ympäristöpolitiikka, hyvinvointivaltio, talous ja työllisyys.

Kumpula-Natri: Peruspalvelut laaturemonttiin, ilmastonmuutos otettava huomioon kaikessa, osaamista vahvistettava.

Urpilainen: Määrätietoisempi turvallisuuspolitiikka, selkeämpi terveyspolitiikka, terävämpi päihdepolitiikka.

Tuomioja: Tasa-arvo ja yhteisöllisyys ovat keskeisimmät päämäärät, pidän tärkeimpänä tehtävän sellaisen kääntämisen, jossa vaurauden kasvaessakin yhä suurempi osa ihmisistä tulee marginalisoiduksi.

B. Suurin yhteiskunnallinen epäkohta ja miten poistaisit sen?

Filatov: Ympäristön kestokyky, lasten asema, työmarkkinoilta syrjäytyneet.

Kumpula-Natri: Lapsiköyhyys, syrjäytyminen, poistetaan lapsikorotuksilla, palveluilla ja viranomaisten yhteistyöllä.

Urpilainen: Lasten pahoinvointi.

Tuomioja: -

C. Parhaat ja käyttökelpoisimmat keinot vähentää päästöjä?

Filatov: Energian säästö, käytön tehostaminen ja uusiutuva energia.

Kumpula-Natri: Negawatit eli säästäminen, fossiilisilla polttoaineilla tuotettavasta energiasta luovuttava, kulutustottumuksia muutettava.

Urpilainen: Uusiutuvat energialähteet, joukkoliikenne, asuntojen energiatehokkuuden nostaminen.

Tuomioja: -

D. Jos sinua ei valita puheenjohtajaksi, niin oletko valmis pyrkimään varapuheenjohtajaksi?

Filatov: En.

Kumpula-Natri: En.

Urpilainen: Kyllä.

Tuomioja: -

En tiedä olenko ainoa, mutta kyllä minusta ehdokkaista alkaa raaputtamalla löytyä myös eroja. Politiikkapainotukset ainakin vaihtelevat. Josko tässä kuitenkin päästäisiin linjakeskusteluun at some point. Toivottavasti.

(Kuvassa Bostonin metrokartta eri linjoineen)

2008-03-03T08:41:00.002+02:00

Juno, jaw and a russian cuisine

Went to the movies yesterday. But before that I visited a very nice little russian restaurant in Kallio. The prices were minimal and the taste of the food very good. It was served as hot and it didn't leave you hungry.

Juno was the film then. I did't know all that much about it but had heard some recommendations. Nice and small story about a teenage pregnancy. It made me laugh several times. So it wasn't a sad drama, but more like a twisted comedy.

Last week something weird happened to me: I had had a flue and apparently after that a gland beneath my ear became swollen. I ended up in a condition which in I wasn't able to bite my teeth together. With Burana's I managed to get better, but now I am again having a sore jaw.

2008-02-29T16:09:00.003+02:00

The End?

Toivottavasti tämä vouhotus päättyy puoluevaltuuston kokoukseen. Tavalla tai toisella. Allekirjoittaneen käsitystä raikkaista avauksista, uudistumisesta ja tarpeellisesta sisältökeskustelusta jankkaaminen ei vastaa lainkaan. Julkisuuden huomion sillä toki saa.

Hieno adressi on minusta tehtävänsä tehnyt: syntynyt paine on johtanut asian perusteelliseen selvittämiseen ja puoluekokouksella on hyvät eväät tehdä viisas päätös.

Ps. He's back!

2008-02-27T09:28:00.003+02:00

Bensalippu ja homo sotasankari

Viime päivien uutiset ovat pullistelleet toinen toistaan oudompia juttuja. Politiikan puolella Erkki "Eki" Tuomioja ilmeisesti vitsaili puheenjohtajakisan paneelissa ehdottamalla bensan säännöstelyä bensalipuilla tai -korteilla. Idea oli ilmeisesti myös esittäjän mielestä toteuttamiskelpoinen. En vain ymmärrä, että miksi se sitten piti esittää? Jälkikäteen on naiivia moittia toimittajan arviointikykyä, jos laukoo mitä suuhun sattuu. Mutta pisteet Ekille siitä, että eipä kai siinä paneelissa mitään muuta uutta tai yllättävää sitten todettukaan.

Kulttuurin saralla minua on vuoroin ketuttanut ja hymyilyttänyt kohina animaatiosta, jossa Mannerheim esitetään sukkahousuissa viihtyvänä homoseuksuaalina. Kyseessähän on tuttu väite. Sotaveteraanien ja entisten konservatiivipolitiikoiden marssittaminen lehtien palstoille haukkumaan tämä pyhäinhäväistys on ollut pöyristyttävää. Suomessa on poikkeuksellisen vähän kirpakkaa poliittista satiiria ja nyt kun joku hieman uskaltaa sorkkia nationalistista paatosta (vertaa Smedsin Tuntematon), niin hänet ollaan valmiita julkisesti lynkkaamaan. Minulta tekijä saa kunnioituksen. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä ajattelen Mannerheimista.

Sananvapaus on rikkomaton. Samoin tietysti Tuomiojan kohdalla;) Se kuinka fiksua minkäkin asian esittäminen kulloinkin on, on sitten aivan toinen juttu.

2008-02-22T15:17:00.003+02:00

Viikonlopun kevennys

Gallupeja tulee ja menee ja kukin voi itse itselleen vakuutella, että mihin kannattaisi suhtautua toista vakavammin ja miksi. Minä olen päättänyt suhtautua suurella vakavuudella toveri Kuntsin pystyttämään kyselyyn, joka tällä hetkellä (22.2.2008 klo 15.25) osoittaa blogien lukijoiden keskuudessa rohkaisevaa muutosvalmiutta ja selvän poliittisen linjan kunnioitusta hötön sijaan.

2008-02-20T13:33:00.004+02:00

Ari Korhonen

Miksi juuri kisaan ilmoittautunut Ari Korhonen olisi minusta erinomainen SDP:n puoluesihteeri?

1. Ari tuntee toiminnan kaikki tasot. Paikallisyhdistyksestä piirihallitukseen ja kunnallisjärjestön toiminnan johtamisesta kunnallispolitiikkaan. Nyt kun SDP uudistetaan kerta heitolla oikein kunnolla, niin puoluesihteerin täytyy tuntea rakenteet, kuin omat taskunsa.

2. Ari on avoin uusille ideoille ja uudistuksille. Hänellä on paljon kehittämisajatuksia ja hän on valmis päivittämään puolueen uudenlaisen yhteiskunnallisen osallistumisen ja vaikuttamisen aikakauteen.

3. Ari on kokemuksestaan huolimatta nuorempi toimija puolueessa. Hän ymmärtää ne haasteet, jotka liittyvät jäsenistön ikärakenteeseen ja tulevaisuuden toiminnan perusteiden turvaamiseen.

4. Ari on tilastonikkari ja erittäin lahjakas strategisti. Nämä ovat tarpeellisia ominaisuuksia puoluesihteerille, jonka pöydällä ihmiset, politiikat ja vaalit väistämättä välillä muuttuvat numeroiksi ja käyriksi.

5. Ari on varma ja hyvä esiintyjä, jonka poliittinen "hoksnokka" on kohdallaan. Hän kykenee olemaan puolueen kahden kärjen asetelmassa puheenjohtajan dynaaminen pari.

6. Ari on maltillinen ja harkitseva. Vaikka hän on uudistusmielinen, punnitsee hän aina asian eri puolet ennen kuin päättää kannastaan. Hän on rakentava, eikä suistu mustavalkoiseen ajatteluun.

7. Ari on erittäin sopiva henkilö uudistamaan SDP puoluekokouksen viitoittamin ohjeistuksin. Hän pystyy innostamaan järjestöväen yhteiseen työhön ja rakentamaan puolueelle sekä sisäisesti että ulkoisesti osallistavat rakenteet ja niitä markkinoivan imagon.

www.arikorhonen.blogspot.com

2008-02-20T11:24:00.003+02:00

Cum on feel the noize

What can you do? They rock!

2008-02-19T11:00:00.004+02:00

Castro luopuu presidenttiydestä

Tänään Yleisradio uutisoi kauan odotetun asian: Fidel Castro luopuu Kuuban presidentin virasta.

Castro on johtanut mielipiteitä tukahduttavaa hallintoa ällistyttävän kauan ja vasta terveydellinen tila saa hänet astumaan syrjään. Muutos lienee aluksi maltillinen, koska velipoika Raul on yhä voimissaan. Pidemmällä aikavälillä tarkastellen epäilen silti asioiden olevan totaalisesti muuttumassa.

Monen romanttisten ajatusten Castro ja Kuuba - taistelemassa yksin maailman kapitalistisen kehdon naapurina on todellisuudessa tarkoittanut köyhää maata. Terveydenhuolto on aiheesta ylpeyden aihe, mutta ihmisoikeuksien ja perusvapauksien laiminlyöminen ei. En haikaile paluuta amerikkalaisten kasinoiden Kuubaan, mutta maan avautuminen ja demokratian vahvistaminen ovat kiistatta oikea kehityssuunta.

2008-02-18T08:36:00.002+02:00

MTV3:n gallup

Maikkari ehti tehdä ensimmäisen gallupin, jossa kaikki kärkiehdokkaat olivat varsinaisina ehdokkaina mukana. Eipä tästä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä liene syytä tehdä, mutta osviittaa se antaa. Muutoksen tuulet puhaltavat voimakkaasti.

Piirihallitusten jäsenille tehdyn kyselyn vastausprosentti oli korkea 77%. Alla viiden ensimmäisen tulokset (suluissa muutos verrattuna MTV3:n tammikuiseen kyselyyn).

21% Tarja Filatov (+14%)
19% Erkki Tuomioja (-3%)
15% Miapetra Kumpula-Natri (+7-15%*)
10% Jutta Urpilainen (+2%)
7% Johannes Koskinen (+5%)

(*= tammikuisessä kyselyssä "joku muu/ ei osannut sanoa" sai 8%)

2008-02-11T15:38:00.000+02:00

Lehtinen tekee oman analyysinsä pj-kisasta

Lasse Lehtinen arvioi SDP:n pj-kisaa aiemmista arvioinneista poikkeavalla tavalla. Itse olen sitä mieltä, että uuden pj:n täytyy pystyä yhdistämään puolue. Se ei tarkoita sensuuria, vaan hyvää sisäistä debattia ja vankkaa yhteistä linjaa ulospäin. Toki Lassen kanssa on - niin kuin yleensäkin - helppo olla samaa mieltä.

2008-02-10T19:16:00.000+02:00

Kunnioitettava päätös

Eero Heinäluoma ilmoitti, ettei halua jatkaa SDP:n puheenjohtajana kesäkuun puoluekokouksen jälkeen. Puheenjohtajakisa sai samalla täysin uudenlaisen luonteen. Tutun Heinäluoma-Tuomioja -asetelman sijaan näemme nyt kisan, jossa on takuulla mukana uusia kasvoja.

Hieno päätös Eerolta. Sen on täytynyt olla todella vaikea, mutta kuten hän itse puheessaan totesi, niin tämä todella auttaa puoluetta uusiutumaan ja näin hakemaan entistä vahvempaa mandaattia äänestäjiltä. Liike ennen yksilöä. Harva pystyisi samaan.

Nyt kisa on siis täysin auki; toistaiseksi radalla on vasta Tuomioja, mutta ei mene kauan, kun hän saa kilpailijoita. Median mukaan ainakin seuraavat nimet tulevat spekuloinneissa kyseeseen: Tarja Filatov, Tuula Haatainen, Johannes Koskinen, Miapetra Kumpula-Natri, Mikko Mäenpää ja Jutta Urpilainen.

The race is on. Tästä tulee vielä hyvää.

2008-02-08T10:56:00.000+02:00

Henkilökohtainen protesti

Nyt meni kuppi nurin. Uutispäivä Demarin päätoimittaja Juha Peltonen sai minut juuri allekirjoittamaan Demarinuorten ja SONK:n neuvoa-antavaa jäsenvaalia vaativan adressin. Itse asiasta en ole muuttanut mieltä, mutta koska omat mahdollisuuteni vaikuttaa kokonaistilanteeseen ovat niinkin rajalliset, niin päädyin tuohon. Miksi?

Peltosen tämän päiväisen törkeän pääkirjoituksen taustalla on puolueen nuorten (ja myöhemmin laajojen massojen) vaatima jäsenvaali puheenjohtajasta jo nyt keväällä. Pidän sitä monin tavoin ongelmallisena, mutta en voi sietää tapaa, jolla yli tuhatta allekirjoittanutta vähätellään. Kyseessä on erittäin hieno hanke, joka on saanut valtavan määrän ihmisiä aktivoitumaan. Juuri sitä siis mitä puolue kaipaa.

Kehotankin kaikkia niitäkin, jotka näkevät neuvoa-antavan epärealistisena tai jopa epätoivottavana allekirjoittamaan adressin, koska nyt kyse on yhtä asiaa suuremmasta kuviosta: muutoksesta. Näitä "peltosia ja muita" on horjutettava.

www.jasenaanestys.org

Ps. Pete on tehnyt omalla kohdallaan minusta oikean ratkaisun.

2008-02-05T13:22:00.000+02:00

Julkinen ja yksityinen - kilpailua, kumppanuutta vai mitä?

Eräs tulevaisuuden - lähitulevaisuuden - merkittävimmistä haasteista Suomelle on julkisen talouden kestävyys väestön ikääntyessä ja palvelutarpeen kasvaessa nopeasti. Miten turvaamme jatkossakin tasavertaiset palvelut kaikille varallisuuteen katsomatta ja näin turvaamme veronmaksuhalukkuuden? Eräs tarjottu lääke on julkisen ja yksityisen kumppanuus. Minä näen sen mahdollisuutena ja mekanismina, jolla valtio ja/tai kunnat voivat markkinoita hyödyntäen tehdä taloudellisesti hyvää tulosta, parantaa palveluita ja ennen kaikkea nimenomaan turvata taloudellinen kestokyky.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että keinotekoisia markkinoita ei pidä luoda. On enemmän kuin epätervettä, kun tietyn poliittisen ideologian kannattajat siirtävät väkisin ja huonosti perustellen julkisia (tuki)palveluita sidosryhmiensä pyörittämiin firmoihin. Markkinat eivät toimi, hinnat ovat korkealla ja laatukin saattaa olla kehno. Ei näin. Toisaalta, olisiko mahdoton ajatus, että jos näyttää siltä, että markkinat eivät jossain kohtaa toimi, niin julkinen taho olisi aktiivinen? Voisiko kunta esimerkiksi kilpailuttaa omalla interventiollaan jonkin tietyn sektorin palvelut laadukkaimmiksi ja halvemmiksi? Tuotteen kuluttaja hyötyisi lopputuloksesta.

Minusta hyvinvointipalveluiden kontrolli kuuluu demokraattisesti valituille luottamushenkilöille. Huonot päätökset pitää aina olla korjattavissa ja peruttavissa. Sen sijaan, toisenlaiset tuotantomuodot ovat minusta enemmän kuin pohdinnan arvoisia. Jos julkisen ja yksityisen kumppanuudella saadaan aikaan kustannussäästöjä vaarantamatta laatua tai palvelun tasavertaisuutta, niin en näe järkeä sen vastustamisessa. Tiedämme, että kokonaiskustannukset tulevat joka tapauksessa kasvamaan.

Kun Helsingin sosiaalitoimen johtaja Paavo Voutilainen totesi kokemuksesta, että hänen sektorinsa palvelumarkkinat eivät toimi, niin palvelut on tottakai palautettava kunnan vastuulle. Ja kun markkinat eivät siis toimi Helsingissä, niin ne eivät toimi missään Suomessa. Idea ei siis missään nimessä ole tehdä epärationaalisia ja oman ideologiani vastaisia johtopäätöksiä. Uskon sen sijaan, että avaamalla hieman omaa jäykähköä ajatteluamme pelvelutuotannon suhteen voimme saavuttaa uusia erittäin hedelmällisiä ajatuksia ja tapoja tuottaa erinomaisia universaaleja palveluita.

Tämä on myös SDP:lle erittäin merkittävä kysymys.

2008-02-02T14:42:00.000+02:00

SDP:ssä tapahtuu

Melkoinen määrä mediaosumia muutamassa päivässä. Kansanliike on kansan huulilla.

1. Kannatuskehityksestä

2. Puoluesihteeri vaihtuu

3. Uusi nimi varapuheenjohtajakisaan, nuoret pettyivät

4. Puheenjohtajaehdokkaiden luonnehdintaa

5. Uusi puoluesihteeri?

6. Piirihallitukset istuvan puheenjohtajan takana

7. Korkea uutiskynnys

Hienoa, että puolue kiinnostaa ja että puolueessa on säpinää. Samalla on huomattava, että tilanne on kuin kaksiteräinen miekka: oman uudistumisprosessin kanssa yhtä aikaisesti on kyettävä tekemään dynaamista oppositiopolitiikkaa ja valmistauduttava syksyn tärkeisiin kuntavaaleihin. Haasteita siis riittää, katsoi tilannetta mistä näkökulmasta tahansa.

2008-01-29T08:53:00.000+02:00

A fight for a better future

There`s a big political hullabaloo going on in the USA. Democrats and the republicans are selecting their candidates to the race for the top chair in the world. It now seems that we`ll see a very exciting year all the way to the November.

The republicans are most likely ending up with John McCain. He is a very tough opponent to any democrat: a veteran from the south and a very experienced politician, who happens to be a very good public speaker. He`s 71, but the age is more a state of mind than anything else (that is obviously still a factor in a media driven politics).

The democrats are between two titans: it`s either Hillary Clinton or Barack Obama. They are anything but identical:

1. young and vital vs. experinced and hard skinned,
2. tough in the international relations vs. more constructive thinking and clearer distance to the catastrofic Iraq-mission,
3. democratic dynasty vs. a muslim oriented background unique to the top level politics in the USA,
4. man vs. woman (unique in this situation),
5. a persona that really gets to the young people vs. a persona who represents the struggle against the patriarcal hegemony,

and so on.

So, with who ever the democrats will get in to the final race the contradiction between the top 2 candidates will be a huge one. It`s very probable that this will lead to a very nasty campaigning. It`s not hard to think of all the racistic elementens potential to surface. "Iron my shirt" makes us laugh here in Finland, but that`s reality there! If it`s wrong to say that in Finland things are going well for almost everyone, it`s dead wrong to say that about the States. There`s a genuine fight for a better future going on.

Next tuesday is the Super Tuesday which will be desicive. Still supporting Hillary!

2008-01-24T15:38:00.001+02:00

Lorun loppu vai vihdoin asiaa?

SDP:n puoluehallitus teki päätöksen, että ennen kesäkuun puoluekokousta ei järjestetä neuvoa-antavaa jäsenvaalia johtuen jo aiemmin yhdessä sovituista aikatauluista ja toimintatavoista. Itse jäsenvaali säilyy luonnollisesti puoluekokouksen eteen tulevana kysymyksenä. Ihan hyvä ja reilu minusta näin. Nyt asiaa ei alisteta yhdenkään ehdokkaan oman kampanjan tarpeisiin, vaan siitä voidaan keskustella omana asianaan ja tehdä päätös Hämeenlinnassa.

Nyt herää kysymys, että riittääkö tämä päätös Tuomiojalle? Vetäytyykö hän kisasta vai jatkaako hän puheenjohtajan paikan tavoittelua, vaikka jostain kumman syystä aiemmin asetti jäsenvaalin ehdokkuutensa ehdoksi? Onko nyt aika vaihtaa haastajan paita uuden yrittäjän päälle? Toinen vaihtoehto on tietysti se, että Tuomioja alkaa kampanjoida politiikan sisältökysymyksillä.

Ps. SDP kasvattaa painetta hallitusta kohtaan. Puolue saattaa olla mukana tekemässä välikysymystä, mikäli hallitus ei pian tyydyttävästi Stora Ensoon liittyvistä asioista eduskuntaa tiedota.

2008-01-19T13:42:00.000+02:00

Huomioita jäsenvaalista

Erkki Tuomiojaan henkilöityy paljolti tämän hetkinen debatti jäsenvaalin järjestämisestä SDP:n puheenjohtajaa valittaessa. Idea ei tosin ole uusi, eikä se ole Erkin. Mielestäni keskustelu on tärkeää ja itse asia oleellinen osa avoimuuden lisäämistä ja jäsendemokratian vahvistamista puolueessa. Se ei kuitenkaan missään nimessä ole SDP:n uudistumisen kannalta "selvästi tärkein kysymys", kuten Tuomioja tänään Ylen Lauantaiseurassa totesi. Tämä on huomioni nro 1.

Kyllä kai kaikki tunnustavat jäykän järjestörakenteen ja -kulttuurin olemassa olon paikallisesti toimivissa puolueosastoissa, puolueen heikentyneen kuvan ihmisten mielissä, jäsenmäärän laskun, uusien toimijoiden haasteet mukaan tultaessa, oman viestin modernisoinnin tarpeen, uusien kampanja- ja viestintämuotojen kaipuun, poliittisen agendamme leventämisen tarpeen monilla aiemmin SDP:hen luontevasti liittyneillä teemoilla kuten sivistys, kansainvälisyys ja kansanvaltaisuus jne. Haasteita on siis runsaasti. Minusta on populistista, laskelmoitua ja halpaa väittää jäsenvaalin olevan tärkein kysymys. Varsinkin, jos puolueen harjoittaman politiikan suuntaa on itse kritisoinut uusliberalistiseksi aiemmin.

Toinen huomioni kiinnittyy siihen, että jäsenvaali ja neuvoa-antava jäsenvaali ovat kaksi eri asiaa, vaikka ne nyt halutaan sitoa yhteen. Jos puoluekokous päättäisi jäsenvaalin ottamisesta käyttöön, niin kuin itse toivon, niin siitä tulee selvä ja yksinkertainen tapa, jolla kesän puoluekokouksen jälkeen todellakin tullaan valitsemaan seuraava puheenjohtaja. Neuvoa-antava jäsenvaali on puolestaan monin tavoin ongelmallisempi asia. Mikä sen suhde olisi nykysääntöjen mukaan päätöksen tekevän puoluekokouksen suhteen? Lisäisikö se tässä vaiheessa jäsendemokratiaa, kun päätöksen joka tapauksessa tekevät 350 puoluekokousedustajaa? En tiedä vastauksia, mutta minusta kysymykset ovat hyviä.

Kolmas huomioni on pessimistinen. Minusta alkaa yhä enemmän ja enemmän vaikuttaa siltä, että osa keskustelijoista käyttää neuvoa-antavan ja sitovan jäsenvaalin keskinäisen eron hämärtämistä tarkoituksella hyväkseen. Näin saadaan luotua "muka tärkeimmässä" kysymyksessä hyvissä ajoin ennen päätöksiä osittain keinotekoinen jakolinja uudistajiin ja taantumuksellisiin. Todellisuudessa tämän (sitova jäsenvaali) kysymyksen kohdalla ratkaisut tehdään puoluekokouksessa ja sinne pitäisi keskittää nyt kaikki energia: puoluekokousedustajiksi pitää valita uudistusmielisiä ihmisiä, jotka kertovat avoimesti kantansa erilaisiin kysymyksiin ennen kuin tulevat valituiksi.

Tarkoitan siis sitä, että oman käsitykseni mukaan neuvoa-antavaan liittyy aidosti monia sellaisia näkökohtia, jotka eivät liity uudistusmielisyyteen tai sen puuttumiseen, eikä sitä näin ehkä (?) ole minusta reilua käyttää myöskään välineenä tässä debatissa. Sitovasta päätettäessä puolestaan asia on hyvin yksiselitteinen ja se miten puheenjohtajaehdokkaat siihen suhtautuvat kertoo minusta enemmän tavoista, joilla he näkevät SDP:n uudistumisen parhaiten tapahtuvan.

2008-01-16T11:09:00.000+02:00

Reilusuomi.fi

Kuten monesti todettua, niin SDP:ssä käydään paraikaa vilkasta uudistumiskeskustelua. Mielipiteitä eri asioista on puolesta ja vastaan. Kerätäkseen aiempaa tehokkaammin laajojen massojen mielipiteitä on puoluejohto rakennuttanut reilusuomi.fi-nimisen sivuston, jossa puoluekokoukselle tulevien asiakirjojen ja oikeastaan minkä tahansa pohjalta on mahdollista käydä esittämässä omia mielipiteitä ja osallistua keskusteluun. Itse esittäisin kaksi toivetta, jotta tämä minusta kunnianhimoinen ja oikeansuuntainen projekti onnistuisi:

1. Rekisteröitykää jokainen sivustoon. Se on helppoa ja jos haluaa vaikuttaa, niin se on yksi parhaista paikoista tällä hetkellä. Lisäksi on minusta reilumpaa esittää kritiikkiä itse toimintatapaan liittyen, jos ensin on itse ainakin yrittänyt osallistua. Avoimuuden tai kulissimaisuuden kritisointi on tyhjää päristelyä niin kauan, kuin ei itse astu sisään ja "try to make the best of it". Viedään aktiivinen blogikeskustelu "viralliselle areenalle"!

2. Tunnettujen tovereiden olisi syytä aktivoitua myös mainitulla sivustolla käytävään keskusteluun. Se toimisi tärkeänä kannustimena kenelle tahansa jäsenelle tai kiinnostuneelle tulla mukaan, jos tietää, että päättävillä palleillakin istuvat toverit osallistuvat ja heidän kanssaan pääsee vaihtamaan ajatuksia. Ja lisäisi uskottavuutta, kun sivustoon vedotaan julkisuudessa tärkeänä keskustelufoorumina. En usko, että heidän puheenvuoronsa tukkisivat muiden osallistujien suita, vaan lisäisivät aktiivisuutta.

2008-01-14T15:38:00.000+02:00

SDP uudistuu

Anna oli Aamu-tv:ssä Pia Viitasen ja Susanna Rahkosen kanssa keskustelemassa SDP:n uudistumisesta. Kolme ihmistä ja kolme hieman erilaista näkökulmaa asioihin. Näkyiköhän keskustelijaporukassa laajempi ryhmäytyminen puolueessa?

2008-01-09T10:52:00.000+02:00

Back in the game

Hillary Clinton surprised many by winning in New Hampshire. The gap to Barack Obama wasn`t that big, but the value of the win might be crucial considering the rest of the campaign, especially psychologically. Who ever wins in the democratic side will be a very tough competition to the republicans.

Here`s a great link to an entertaining election pages.

2008-01-08T14:39:00.000+02:00

Selvitystyötä

SDP: n pj-kysymys tuntuu olevan kaikkien huulilla. Keskustelua seuranneena halusin hieman selvittää, että millaisesta puusta eräs paljon spekuloitu, mutta ehkä hieman vähemmän tunnettu, mahdollinen ehdokas on veistetty. Lyhyt henkilöpotretti ET-blogissa.

2008-01-07T09:45:00.000+02:00

Kataisen logiikka

STT: "Kataisen mukaan ihmisten ei pidä autoilla yhtään enempää kuin tänäkään päivänä, vaikka autoverouudistus laski uusien vähäpäästöisten autojen hintoja."

Hyvä Jyrki! Ei ehkä sinun mielestäsi pidäkään, mutta politiikkaa tehdään asioiden muuttamiseksi ja lainsäädäntöä tai esimerkiksi verolinjauksia myös yksilöiden kulutusta ohjaavalla tavalla. Oli kai päivän selvää, että autojen myynti - toki päästöttömämpien - kasvaa tehdyn ratkaisun seurauksena.

Ja mitä tulee päättäväisyyteen ja päämäärätietoisuuteen, niin ei hyvältä näytä siinäkään mielessä.

Edelleen STT: "Autoverouudistuskaan ei Kataisen mukaan ole välttämättä pysyvä linjapäätös. Sekä hankintaveron että vuotuisen käyttöveron tasoja voidaan helposti laskea tai nostaa, vaikka tämän hallituskauden aikana muutoksia ei ole tarkoitus tehdä."

Siis summa summarum: ei ole linjapäätöksiä, joita ei voitaisi myöhemmin pyörtää. Ja päätöksiä voidaan tehdään tuohon tai tähän suuntaan, mutta todennäköisesti ei tämän hallituskauden aikana.

2008-01-03T11:28:00.000+02:00

Välähdyksiä

Pääministeri esittää uudistusta työsuhdematkalippuun. Vanhanen haluaa sen osaksi valtakunnallisia työehtosopimuksia, tarjota käyttömahdollisuuden sen omistajan koko perheelle ja näin "korvamerkitä" palkanosa ympäristön tilaa edistävän politiikan osaksi. Pisteet raikkaasta ajattelusta.

Jutta Urpilaista rohkaistaan monen kynäilijän voimin täällä lähtemään ehdolle SDP:n pj-kisaan. On erittäin mielenkiintoista kuulla hänen päätöksensä.

Carl Bildt haluaa rakentaa pohjoismaista sotilaallista voimaa ja yhteistoimintaa. Sama mies haluaa Ruotsin Natoon. Mikäköhän logiikka tässä siis on?

Tämä saattaa olla ykkönen, mutta silti eilisillan perusteella huono.

2007-12-30T17:11:00.001+02:00

Tilinpäätös

Taitaa olla suosittua kuitata näin vuoden lopuksi vuoden koho(?)kohdat. Siispä näin teen minäkin ja spekuloin myös hieman tulevalla.

2007

Maalisvaalit johtivat SDP:n massiivisen tappion myötä kohdallani työpaikan vaihtoon. Nyt ollaan sitten nähty vajaan vuoden verran oppositiosta käsin millaista politiikkaa mustelmahallitus harjoittaa. Siinä kohokohtien jäätyä vähiin on tullut tarkasteltua myös SDP:n tekemää politiikkaa tarkasti. Se on tietysti mielenkiintoista, eikä vähiten seuraavien vaalien jo ollessa kulman takana. Toistaiseksi ryhtiliikettä kansan silmissä ei juurikaan ole tapahtunut, vaikka tasoissa muiden isojen kanssa gallupeissa olemmekin. Töitä siis riittää ja niitä rytmittää osaltaan kesäkuun puoluekokous.

Tehy-soppa osoitti monta asiaa: julkisen sektorin työntekijöiden on pirun paljon hankalampaa taistella itselleen palkankorotuksia, kuin yksityisen. Toiseksi, viimeistään nyt lienee selvää, ettei työmarkkina-asioissa ole syytä luottaa "profeettoihin", jotka tietävät mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta. Mikä tahansa on niin haluttaessa muutettavissa. Kolmanneksi, hallitus on heikko, eikä osaamista monessakaan mielessä ole siunaantunut liiaksi. Neljänneksi, vaalipuheilla totta vieköön on merkitystä ja hyvä niin. Viidenneksi, oppositiopolitiikka ei ole helppoa edes silloin, kun hallitus töppäilee oikein kunnolla.

Goren ja kumppaneiden myötävaikutuksella ilmastoasiat ovat nyt poliittisen agendan kärjessä. Globalisaation hallinta ilmenee tätä nykyä ennen muuta ympäristö- ja ilmastopolitiikan teossa. Samalla on huomautettava selkäpiitä karmivasta ilmiöstä, josta Esa hyvin kirjoittaa. Globalisaatio kehittyy ja etenee ja erilaiset eriarvoisuutta heijastavat ilmiöt kaukanakin kotoa ovat helpommin havaittavissa. Samaan aikaan edistykselliset maailmantuskaa potevat ihmiset eivät kuitenkaan näe naapurikaupunginosan köyhyyttä ja kurjuutta. Siinäpä modernin politiikan pulma onkin: miten globalisaation aikakaudella luomme kestävää hyvinvointia kotimaassa ja edistämme kansainvälistä tasa-arvoa?

2008

Gradu. Tulen kyllä bloggaamaan aiheesta, kun voin iloita urakan päättymisestä. Matkaa on vielä.

Kuntavaalit lokakuussa ratkaisevat niin SDP:n Heinäluoman (olettaen hänen jatkavan pj:na) kuin peruspalveluidenkin suhteen aika paljon. Runsaiden kuntaliitosten myötä koko paletti muuttuu ja ensi vuosikymmenen alueellista eriarvoisuutta joko lisäävää tai vähentävää politiikkaa aletaan rakentamaan. Heinäluoman johdolla SDP:n on onnistuttava vaaleissa hyvin tai..

Yhdysvaltojen presidenttipeli alkaa Iowasta tammikuun alussa ja päättyy voittajan juhliin marraskuussa. Tällä hetkellä demokraateilla ja erityisesti Hillary Clintonilla (sorry Jukka) menee lujaa. Rebuplikaaneilla on kolme isoa riippakiveä: Bush, Irak ja taantuva talous. "Ticket" Clinton-Obama tulee olemaan vahva.

Kotimaassa on muutamakin isompi prosessi mitä sietää seurata tarkkaan: miten edistyvät sosiaaliturvan uudistaminen, kuntien palvelu- rakenneuudistus, perustuslain uudistustyö, keväinen työmarkkinakierros, turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon rakentaminen jne.

Paljon on siis tapahtuva. Sitä ennen sopii vielä juhlia vuodenvaihdetta. Iloista uutta vuotta kaikille!

2007-12-27T15:46:00.000+02:00

Benazir Bhutto on kuollut

Parlamenttivaaleja (8.1.2008) kohti menevän Pakistanin johtava oppositiopoliitikko Benazir Bhutto on murhattu pommi-iskulla. Tämä on surullinen päivä demokratialle, rauhalle ja sivistykselle.

2007-12-24T19:21:00.000+02:00

Relaxing

Turku. Food. Family. Games. Fun. Drinks. More food. Books. Music. Food. Perfect.

2007-12-18T15:13:00.000+02:00

Planeetan parasta?

Eri urheilulajeja ja niissä tehtyjä suorituksia on liki mahdotonta vertailla. Kuka on kaikkien aikojen suurin urheilija? Onko lajin merkittävyyden kannalta oleellista, että harrastaako sitä muutama pohjoisen pallonpuoliskon kehittynyt maa vai kaikki maat, joissa jostain massasta saa pallon kasaan? Haasteista huolimatta haluaisin esittää väitteen.

NBA on kovin urheilusarja maailmassa, kun sitä tarkastelee suhteessa muihin saman lajin sarjoihin, kansainvälisissä kisoissa menestyneiden maiden koostumukseen sekä siihen, että minkä sarjan parhaat pelaajat itse valitsevat. Ja koripalloa pelataan laajalti, se on globaali laji.

En tiedä toista sarjaa globaalisti suositussa lajissa, johon on niin vaikea päästä sisään. Palkat ovat käsittämättömän suuria ja järjestään jokaisen maan parhaat pelaavat NBA:ssa, mikäli ovat sarjaan päässeet. Kaikki haluavat. USA on voittanut "Dream Team"-joukkueillaan lukuisia kisoja, joskin lipsahduksiakin on päässyt käymään.

Kuten muistakin USA:n suosituimmistaurheilulajeista, niin koripallostakin on tehty lähes tiedettä: kaikki tilastoidaan, taktiikat hiotaan viimeisen päälle ja taustatutkimukseen käytetään merkittäviä resursseja. Pelaajien fysiikka on järkyttävän kova; heitä treenataan vuosikausia huippukuntoon.

Toisin kuin koripallossa, jalkapallossa on useita keskenään kovimman sarjan asemasta kisaavia sarjoja: Serie A, La Liga, Premier League, Bundes Liga ja Etelä-Amerikan suurimmat sarjat. Muissa sarjamuotoisissa lajeissa tilanne on jalkapallon kaltainen. Yksilölajeissa ei niissäkään taida olla yhtä keskittynyttä urheilun "huippufoorumia".

Täytyypä taas katsoa NBA Action joku ilta Urheilukanavalta. Go Kobe!

2007-12-11T08:49:00.000+02:00

Eurooppalainen suomalainen

- Puhemies Niinistö oli Ylen Aamu-tv:ssä. Aiheena oli hänen jo presidentinvaaleissa esittämänsä (silloin retorinen) näkemys "eurooppalaisesta Natosta". Kyse on yksinkertaisuudessaan eurooppalaisten maiden painoarvon kasvusta Naton päätöksenteossa. Tämä lienee musiikkia niiden korville, jotka näkevät Naton USA:n tahdottomana käsikassarana. Samalla tämä kaiken järjen mukaan tekee mahdottomaksi Natosta riippumattoman EU-pohjaisen turvallisuusrakenteen. Hyvä niin, se olisikin ollut huimaa rahan tuhlausta, kun lähes kaikki jäsenmaat ovat jo Naton jäseniä.

- Nina Suomalainen valittiin Etyjin vähemmistövaltuutetun neuvonantajaksi. Ai kuka Suomalainen? No se (kok.), joka kevään eduskuntavaaleissa mainosti itseään sloganilla "Yksi Suomalainen vastaa kymmentä demaria". Ihanan avarakatseinen ja erilaisuutta kunnioittava toimija Etyjin tärkeälle postille!

- Eilen kävin jälleen mainiossa Poliittisen historian klubissa, jossa aiheena oli menneisyyden hallinta, alustajana Paavo Lipponen ja opponoijana Unto Hämäläinen Hesarista. Ilta tarjosi hyvää ja polveilevaa keskustelua historiamme kipukohdista. Pienellä Suomellakin on ollut historiantutkimuksessaan tabuja ja yksipuolisia(kin) tulkintoja, joita on ollut vaikea haastaa. Toisaalta, oma historiadebattimme ja -tuntomme on melko paljon avoimempaa, kuin monessa muussa maassa.

Itse jäin pohtimaan asiaa, jota lopulta en kysymyksen muodossa esittänyt. Olisi pitänyt. Mietin nimittäin sitä, että onko EU:sta muodostumassa jonkinlainen trauma suomalaiseen alitajuntaan? Jäsenyytemme (joka ratkesi kansallisesti jyrkän kahtiajaon kautta) vastustus elää gallupeiden mukaan yhä vahvana, Perussuomalaiset kasvavat lähes yksistään tämän kysmyksen varjolla ja valtajulkisuuden EU-uutisointi on järjestään rakennettu asetelmaksi "Suomi ja EU tai Suomi vs. EU:n komissio". Unohtunut on, että olemme osa EU:ta. Onko pienelle kansallemme, joka on kokenut vaikeaksi olon niin Ruotsin kuin Venäjänkin (NL) lähipiirissä, nyt vaikea olla eurooppalaisia? Millaiseksi kansallinen kollektiivinen mieli EU:sta tulee lopulta muodostumaan?

Eri sukupolvet kokevat asiat eri tavalla. Suomalaisia olemme, eurooppalaisiksi tulemme. Väistämättä.

2007-12-04T09:51:00.000+02:00

Kuolemanlohko

EM-kisojen lohkoarvonta on nyt sitten tehty. Ei tyylipisteitä. Itse asiassa on absurdia, että on edes mahdollista että viime MM-kisojen finalistit osuvat samaan lohkoon, ja niiden lisäksi Hollanti! Kun Ranskan, Italian ja Hollannin lisäksi samassa lohkossa pelaa Romania, niin ryhmää kutsuttiin heti tuoreeltaan kuolemanlohkoksi. Eikä syyttä suotta.

Arvontakorisysteemi oli käsittämätön. Jostain syystä ensimmäiseen koriin oli sijoitettu sekä Itävalta että Sveitsi, jotka toki ovat isäntiä, mutta samalla selvästi heikoimmassa neljänneksessä kaikista joukkueista. Teoreettisesti taisi olla mahdollista, että samaan lohkoon olisivat joutuneet Saksa, Italia, Ranska ja Hollanti. Se kertoo, ettei valintatavassa ollut järjen häivää. Hyvän shown se silti varmasti tarjosi, kun kuolemanlohkon valmentajien naamat vuoron perään venähtivät heidän huomatessaan lähihistorian huonoimman arpaonnen.

No, päästäänpä ainakin näkemään hienoa jalkapalloa kisojen alusta asti. Ranska pääsee pyörittämään totteja ja vandervaarteja. ja mutuja. Allez les Bleus!

Googletin vanhoja juttuja kisalohkoista. Kyllä jalkapallo on hienoa.

2007-11-26T14:38:00.000+02:00

141-teatteri

Suomi kiistelee EU:n komission kanssa maatalouden ns. 141-tuesta. Sitä maksetaan Etelä-Suomen maataloudelle vaikeiden (kilpailua haittaavien) olosuhteiden johdosta. Suomen liittyessä unioniin sovittu tuki on nyt katkolla. Asiasta on muutaman kerran viikossa erittäin näyttävä juttu eri lehdissä ja asia on saavuttanut minusta täysin poskettomat mittasuhteet. Miksi?

141-tuki on vain murto-osa kaikista maataloustuistamme, joista osan maksaa EU ja osan me itse. 141-tukea on maksettu omasta pussista. Vaikka tuki on sikatilojen ja broilerintuotannon kannalta oleellinen, niin herää epäilys poliittisesta teatterista. MTK tottakai hyötyy "taistelusta" ja niin tekee myös Kepu. Heikoksi johtajaksi haukuttu Vanhanen (joka sisar hento valkoisen toki haukkui) pääsee S-L Anttilan rinnalla profiloitumaan suomalaisen talonpojan turvana. Väitän, että 141-sopan suuren näkyvyyden pääsyy on nimenomaan tämä.

Sen sijaan, että leikittäisiin murto-osatuen merkittävyydellä, tulisi käydä laaja ja periaatteellinen keskustelu koko tukijärjestelmän suhteen. Kuinka mielekäs se on? Auttaako se suomalaista maanviljelijää vai kahlitseeko se itse asiassa luovuutta suoralla tuella? Voisiko maaseudun elinkeinojen kehitys olla paljonkin nykyistä nopeampaa, jollei nykymuotoista toimintaa tekohengitettäisi? Epäilen, että kyllä voisi.

Aivan toinen asia on sitten kehittyvien maiden tuotteiden dumppaaminen omien tuotteiden subventoinnilla. Se on hemmetin härskiä ja globaalia eriarvoisuutta ylläpitävää politiikkaa.

Taas olisi paikka, miksei joku jo lauo?

2007-11-23T09:29:00.000+02:00

Kylttyyriä

Huomenna täytyy jostain hoitaa ripeästi valuuttaa
apurahat juoksee nopeammin kuin rokkari raahustaa
lasten säästöpossut täytyy avata vasaralla
tai kylttyyri kykkii housut kintuissa pusikossa paskalla

- Ismo Alanko: Taiteilijan elämää

Olen vaikuttunut. Eilen kävin teatterissa katsomassa Mihail Bulgakovin kirjaan perustuvan esityksen Saatana saapuu Moskovaan. Erikoinen, vaikuttava ja ahdistava. Kirjaa en ole vielä lukenut, mutta luen. En ole myöskään tutustunut kovinkaan seikkaperäisesti teoksesta esitettyihin analyyseihin, mutta minua puraisi se suuri tuska, joka Moskovaa (=Neuvostoliittoa) teoksessa varjosti. Ihmisen arjessa ja tunteissa oli jatkuvasti läsnä tietoisuus rajallisuudesta. Käsitys auktoriteetin asettamista esteistä, jotka turvaavat tietämättömyyden ja naiiviuden. Jotkut pitävät nykyistä markkinataloutta vastaavan kaltaisena holhoavana ja aivopesevänä über-rakenteena. Ei se ole.

Markkinatalouden kautta on lyhyt tie hypätä toiseen kestovaikutuksen tekijään. Tv-sarja West Wing on jo päättynyt, mutta uusintakierrokseni dvd-formaatissa on paraikaa 5. tuotantokaudessa. Sarja on käsittämättömän vangitseva. Niin "Left Wing" kuin se onkin ja yksinkertaistava, naiivi sekä amerikkalaista elämäntapaa markkinoiva, niin samalla se on ilmiö: fiktiivinen menestyssarja, joka käsittelee yksinomaan politiikkaa, eikä perustu siis sen puolen väkivaltaan kuin saippuamaiseen romantiikkaankaan. Dialogi, joka hengästyttää, on koko homman punainen lanka. Sarjan isä Aaron Sorkin onkin mestari. Väitän, että hänen panoksensa väheneminen loppua kohden näkyi suoraan dialogin toimivuudessa.

Kulttuuri/sivistys/henkinen hyvinvointi on käsittämättömän tärkeä asia. Viihtymisemme, jaksamisemme, osaamisemme, luovuutemme, sosiaalisuutemme, onnellisuutemme etc. ovat kaikki vahvasti kytköksissä siihen. Nauttikaamme, kun meillä on siihen mahdollisuus. Sivistäkäämme itseämme, koska se on oikein niin meille, kuin kaikille muillekin. Ollaan onnellisia, koska silloin, silloin muutkin voivat olla onnellisia.

Mens sana in corpore sano.

2007-11-19T14:01:00.001+02:00

Ahteen paloa

Lue lisää täältä.

2007-11-15T10:56:00.000+02:00

Kriittisestä ajattelusta progressiiviseen sisältöön

Aika ajoin vastaan tulee erinomaisen analyyttisiä kirjoituksia yhteiskunnan eri ilmiöistä. On enemmän kuin nautinnollista lukea tasapainoisia pohdintoja, joihin on vielä pystytty sisällyttämään toivon pilkahdus paremmasta maailmasta. Toisinaan taas vastaan tulee kirjoituksia ja kokonaisia julkaisuja, joiden funktio tuntuu olevan masentavan apatian aikaan saaminen. Näissä tapauksissakin ongelmalähtöinen käsittely ja kritiikki on useimmiten terävää ja laadukastakin, mutta hyvin toimivat elementit sivuutetaan tyystin, eikä uusia luottamusta herättäviä ratkaisumalleja aina kyetä/haluta esittää. Tämä jättää usein harmittavan olon lukijalle: miksi aina vain vastustetaan ja kritisoidaan, eikä luoda positiivisia viestejä, kun kapasiteettia siihen tuntuisi kuitenkin olevan?

Kokoomus voitti eduskuntavaalit. Itse uskon, että tasa-arvotupoakin suurempi syy oli oivallus toivon tärkeydestä (kampanjaslogan). Vaikka palkkatyössä olevalla ihmisellä menisi hyvin, on hän silti alati huolissaan siitä, että miten omat ja läheisten asiat ovat huomenna ja ylihuomenna. Tästä keskiluokkaisen yhteiskunnan uudessa poliittisessa tilanteessakin on osittain juuri kyse: toimeentulevan ihmisen luottamus saavutetaan pikemminkin turvallisen ja toiveikkaan vision kautta, kuin ristiriitaisuuksia ja vastakkainasettelua luomalla. Oleellisin vastakkainasettelu liittyykin siihen, että missä määrin poliittiset päättäjät kykenevät hallinnoinnin sijasta synnyttämään toivoa uudesta, ja missä määrin eivät.

"Parempi maailma on mahdollinen" on tuttu slogan myös monesta sellaisesta asiayhteydestä, jossa argumentointi kyllä pystyy osoittamaan lukuisia epäkohtia, mutta jättäessään käsittelemättä niitä tasapainottavia tekijöitä ja puuttumatta esimerkiksi poliitiikkojen esityksissäkin esille nostettuihin positiivisiin ratkaisuehdotuksiin, tuppaa kokonaisviesti olemaan lähes otsikon vastainen: "Nykyinen maailma on lohduttoman huono". Tilanne on ikävä siksikin, että monet toimijat korostavat aivan oikein kriittisen ajattelun tarvetta. Samalla nämä lahjakkaat ihmiset tuhlaavat energiaansa pidättäytymällä laajemmasta analyysistä. Kriittisessä ajattelussa olisi hedelmällistä kyetä siirtymään kohti progressiivista sisältöä, joka tarkastelisi maailmaa ja sen ilmiöitä hieman laajemmasta tirkistelyaukosta (ei aina samaa selitystä jokaiseen ongelmaan) ja ennen kaikkea lähtökohtaisesti pyrkisi kasvattamaan ihmisten tulevaisuuden uskoa tarjoamalla uusia mahdollisuuksia.

Allekirjoittanut lupaa yrittää itse.

2007-11-12T19:35:00.000+02:00

Facebook

Don`t excactly know what to call it. Don`t really know how to use it. Addicted? Hell yeah!

Facebook has been a phenomenon. Its value in the stockmarket is something uncomprehensible. There is something like 50 million people using it. Now it has its first taste of capitalism in the form of adds. So far I don`t think that it`s ruined. I`m not sure that I`d care if it had been, though.

FB is part of so called web 2.0. It is an new era of communications and exchange of information. The users are the ones who create the substances. You can share information, down load pictures, connect maybe better with distant acquintances, play, chat, compete and so on. It`s entertainment.

To me FB has been a bit useful. I`ve found some old friends from junior highschool. It`s more than weird to find out that someone has become a punk rocker, another one a green politician. At the same time that this has been nothing but positive I`ve started to think about the way we communicate with each others.

It happens more and more in the web. Does it happen less and less in real life? Politics are in the web big time. Are the politicians and their messages less in the streets? Do we show our feelings still as often as we should in real life instead of sms and e-mail? What will the cubic society of the future look like?

So far FB is a growing structure. I think that it`s only the beginning of something more thorough. Hopefully the change doesn`t mean that we change as people a lot. Social creatures need also real life social activity.

Hmm.. Should I check my FB account?

2007-11-08T12:35:00.000+02:00

Jokela 7.11.2007

2007-11-06T19:08:00.000+02:00

Herra Puolueeton

Alpo Rusi, joka itse koki jonkinasteisen oikeusmurhan leimautuessaan syylliseksi vakoilusta, on jatkanut ristiretkeään paremman maailman puolesta. Rusille (joka on entinen SDP:n jäsen) se tarkoittaa SDP:n ja demareiden teilaamista, kerta toisensa jälkeen. Nyt hän julkaisi kirjan "Vasemmalta ohi". Pääviesti on se, että SDP kauppasi periaatteensa laskeutuessaan polvilleen vieraan vallan tiedustelun edessä. Sisäpoliittisista syistä. Rusi tuntuu - en ole kirjaa vielä lukenut - keskittävän kaiken oleellisen "kanssakäymisen" SDP:n poliitikkojen ja Stasin vakoojien välisiksi.

Rusi ei ole ensimmäinen, joka tekee johtopäätöksen ulko- ja sisäpolitiikan yhteen kietoutumisesta. Näin varmasti tapahtui. Onhan yleistä ymmärrystä, että esimerkiksi Kekkonen pelasi "itä-kortilla" härskisti ja tuloksekkaasti. Rusi taitaa kuitenkin olla ensimmäinen, joka näin kerta kaikkisesti ummistaa silmänsä saadakseen sihtiinsä vain yhden maalin, jonka ilmiselvästi haluaa upottaa. Maalitauluna toimii SDP. Yksisilmäinen ja tarkoitushakuinen tulkinta sekä heikosti perusteltuihin oletuksiin perustuvat vihjailut murentavat rajusti lahjakkaan tutkijan työtä. Absurdiksi asia kääntyy, kun tiedetään, että nimenomaan Kepulla (Rusin nykyinen puolue) oli erittäin toimivat kanavat itään. Jahka Moskovan arkistot joskus aukenevat, niin päästään oikomaan Rusinkin luutuneita käsityksiä.

Se mitä Rusille itselleen Supon kanssa kävi oli todella ikävää. Onkin käsittämätöntä miten kevyesti hän asettaa monet muut nyt tismalleen samanlaiseen "syylliseksi epäilty ja sellaisena pidettävä"-asemaan, josta itse rimpuili irti. Hän kantaa minusta aiheetta leimaa, jota nyt painaa muiden (lähinnä demareiden) otsaan. Tämä on todella härskiä käytöstä. Syitä siihen en tunne, mutta kenties entiseen puolueeseen liittyy puoluekannan vaihtamiseen liittyviä tunteita ja arpia.

Niin tai näin, mutta ansaitakseen takaisin kunnianhimoisen ja arvostetun tutkijan ja toimijan aseman, on Rusin lopetettava täysin päätön sd-ajojahti ja alettava käsittelemään menneisyyttä sellaisena, kuin se mitä ilmeisimmin oli: monilla tuhansilla suomalaisilla oli satunnaisia tai systemaattisiakin törmäämisiä Stasin ja KGB:n toimijoiden kanssa. Kaikki eivät sitä aina tienneet ja uskon, että aniharvat maanpetos mielessään vuotivat tietoja. Mitä tahansa raportoitiin. Kirjassa esitetyn demarilistan kaltainen kepulista olisi varmasti yhtä helposti ollut koottavissa. Samoin sitoutumattomista ja vaikkapa kulttuurielämän toimijoista. Pelkkä Stasi-merkintä ei tee, eikä se saa tehdä ihmisestä vakoojaa. Rusin pitäisi se tietää ja ymmärtää.

Rusia on vaikea ymmärtää.

2007-10-29T09:04:00.000+02:00

Turun yliopiston ylioppilaskunnan vaalit

Viimeistä kertaa ehdolla edustajistovaaleissa. Jos joku haluaa allekirjoittanutta äänestää, niin numero on 345 ja äänestää voi ennakkoon täällä. Tai sitten uurnalla varsinaisina vaalipäivinä.

2007-10-28T15:00:00.000+02:00

Winter is coming, I am running away

I`m looking out of the window and the view is sad. Akseli and I have mostly stayed indoors, not for the least because he just had a bad flu. Right now he`s asleep and I have about two hours to read the papers, make some dishes, laundry etc.

Tomorrow I`m gonna fly to Portugal. First Lisbon and then Porto where Maija and Erico lives. Will be nice to spend a few days in a bit warmer place than Finland. There`s gonna be lots of good foods, nice wines, some famous places to see and lots and lots of cathcing up to do with Maija and Erico.

But the day starts as it usually starts with Akseli. At about 8am we should be in his other home, then to work. Spend there couple of hours trying to finish things needed to be finished and then via home to the airport. Quite nice actually. Forecasts are promising 20-25 c;)

Perhaps it`s snowing when we come back. One thing`s for sure: even though I`m a finn, I don`t like cold and dark all that much.

2007-10-24T13:25:00.000+03:00

Johannes Koskinen

Varapuhemies Koskinen on ilmoittanut, että saattaa asettua ehdolle SDP:n pj-kisaan. Mainiota, yksi nimi lisää "mahdolliset"-kategoriaan. Koskisella on kiistatta ansionsa: hän on kokenut, osaava, ajattelultaan monin tavoin moderni ja ihmisenä sympaattinen. Pj-kisassa hän oli viimeksikin, mutta lopetti kesken kaiken. Sen toistaminen nyt olisi ikävää.

Koskinen on viime aikoina esittänyt edistyksellisiä kantoja liittyen SDP:n sisäiseen uudistamiseen, tuloeroihin ja turvallisuuspolitiikkaankin. Maltillinen, mutta vahvasti aatteellinen poliitikko. Hyvä tyyppi. Nyt pitäisi vielä löytyä rohkeutta kertaalleen listata konkreettisesti hänen tarjoamansa vaihtoehto, niin keskustelu saisi mukavasti polttoainetta.

Hassua Koskisen argumentointi on sen suhteen, että "jos nainen halutaan", niin hän vetäytyy. Mitä?! Sitä joko haluaa pj:ksi, koska haluaa johtaa tätä nimenomaista poliittista liikettä tai sitten ei. En oikein ymmärrä. Jos pelkää tappioita, niin politiikka on hemmetin hankala työkenttä. Aina kun ei voi voittaa.

Itse odotan päivä päivältä enemmän, että mitä Jutta Urpilainen asiasta tuumii. Pari päivää sitten UPD:ssa hän jätti asian auki (molempiin suuntiin). Lisäksi Heli Paasion ym. nimiä on esiintynyt keskusteluissa. Joskos edellä mainitut tai osa heistä lähtisivät reippaasti kisaan ja synnyttäisivät tilanteen, jossa asia-argumentein perattaisiin poliittista linjaa läpi.

Ehdokkuus vaatii rohkeutta, mutta ilman sitä on vaikea saavuttaa mitään. Tästä syystä Koskisen ulostulo saa "ainoastaan" tyydyttävän arvosanan minulta. Aikaa kissa ja hiiri -leikkiin ei enää ole kovin paljon, koska puoluekokousedustajien vaalit lähestyvät kovaa tahtia.

Mistä heitä valitessa keskustellaan, jos henkilövalinnat ja substanssin linjavalinnat hahmottuvat vasta kokouksen aattona?

2007-10-19T11:05:00.000+03:00

Turkulainen pääkaupunkiseudulla

Seuraavassa fiktiivinen tarina. Olipa kerran turkulainen, joka muutti pääkaupunkiseudulle. Hän ajoi jonkin verran autoa, joten liikennereitit tulivat silläkin (+ tietysti runsas joukkoliikenteen käyttö) tavalla tutuiksi pikku hiljaa.

Eräänä päivänä hänen oli määrä lähteä Helsingin keskustasta (eduskunta) Espoon Matinkylään. Kätevä ja tuttu reitti olisi tietysti ollut mennä Ruoholahden kautta Länsiväylää pitkin. Turkulainen muisti kuitenkin, että viimeksi toiseen suuntaan ajaessaan Marian sairaalan kohdalla oli tie poikki ja kiertotie oli aivan tukossa ja aikaa kului. Ei siis sinne.

No, seuraavaksi mieleen tuli Turuntie (sattumalta). Turkulainen lähti ajamaan Mannerheimintietä. Juuri ennen ns. Tullinpuomia hän kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä vaihtoi kaistaa (todennäköisesti se veti paremmin..). Siinä sitten ajoi ohi risteyksen ja pohti, että pääseehän tuonne myöhemminkin.

Mannerheimintieltä hän ei enää kääntynyt, koska sitä oli "mukava ajaa suoraan". Ei kääntynyt myöskään Vihdintielle, koska...niin, kai sinne pääsee vielä myöhemminkin. Tässä vaiheessa hän soittaa natiiville ja kysyy neuvoa. "Joo kehä ja sitten Turuntie ja siitä Kauniaisten ohi suoraan Matinkylään." Helppo juttu, ajetaan siis kehälle.

Kehä III (se nyt on The Kehä..) ei ole aivan lähellä, vaan Vantaan Myyrmäen takana vasta. Sinne. Kehää saa sitäkin ajaa tovin enne kuin tulee liittymä Turuntielle. Turkulainen vaihtaa tietä. Turun suuntaan. Väärin. Liittymät sekä kehä II:lle ja Kauniaisten tielle ovat siinä vaiheessa jo jääneet taakse. Tämän huomaa viimeistään saapuessaan Kirkkonummen rajalle.

Veikkolassa on hyvä heittää ympäri ja ajaa takaisin. Loppu sujui hämmentävän ongelmitta ja turkulainen oli vajaan puolentoista tunnin matkanteon jälkeen määräänpäässä. Aikaa vienyt, päästöjä aiheuttanut ja hermoja kuluttanut reissu oli ohi. Enää ei tarvinnut/voinut kiroilla yksin ratin takana. On hienoa olla liikenne-logistinen tumpelo, pohti hän. Tarjoaa kavereille naurut.

2007-10-16T09:00:00.000+03:00

Jalkapallomaajoukkue ja great expectations

Kävin katsomassa Belgia-Suomi -matsin Brysselissä. Mahtava tilaisuus, josta kiitän sen järjestäneitä, mutta valitettavasti peli oli surkea. Vanhat ongelmat eivät näytä jääneen taakse, vaan Hodgson toistaa niitä, kuin kuka tahansa huonolla itseluottamuksella varustettu suomalainen valmentaja.

Ensimmäinen juttu, johon aina helposti kiinnittyy huomio on käytännössä yhdellä kärjellä pelaaminen. Miten me kuvittelemme vuodesta toiseen, että yksi kärki pärjäisi useampaa puolustajaa vastaan, etenkin kun samalla olemme aina panostaneet keskikentän puolustuspeliin siten, että keskikentän hyökkäävyys ei ole ollut mitenkään erityisen massiivista? Kun pelitapamme vielä on korkeiden pallojen heittely linjaan tai sen taakse, niin herää seuraava kysymys.

Miksi, miksi Tintti Johansson on kärkipelaajamme avauksessa? Belgiaa vastaan hän ei voittanut juurikaan kaksinkamppailuja, käytiin ne sitten ilmassa, juoksukisana tai 1 vastaan 1 -tilanteissa, kun olisi pitänyt harhauttaa. Vaihtoehdot eivät tosin ole aina ruusuisia nekään: Kuqilla ei pysy pallo millään hallussa, Forssell on jatkuvasti rikki, Sjölund on tottunut pelaamaan laitaa ja Eremenko juniorin vahvuudet tulevat paremmin esiin kymppipaikalla. Muut ovat melko kokemattomia tai vielä vaan heikompia vaihtoehtoja. Mutta pääpointtina esitän, että näistäkin aina kaksi kerraallaan olisi syytä olla kentällä. Siihen lisäksi hyvä tasapaino keskikentällä, mikä tarkoittaa että se sekä hyökkää että puolustaa, niin tulostakin saattaisi tulla.

Kun aloin seurata aktiivisesti futista 80-luvulla totuin Suomen brittityyppiseen peliin: pitkä pallo Mixu Paatelaisen päähän ja peukut pystyyn, että jotain positiivista tapahtuisi. Olemme tulleet siitä pitkän matkan erityisesti Litmasen siivittämänä. Nyt meillä on kuitenkin jo uusi sukupolvi palloneroja: Tainio, Väyrynen, Eremenko jnr., Eremenko, Forssell, Petrescu jne. Suomen tulisikin rohkeasti hyödyntää ainutlaatuista pallollista taitoamme, vaikka Litmanen ei kentällä olisikaan (kohta hän on pysyvästi poissa!). Puolustuspelimme ja maalivahtipelimme ovat jo nyt maailmanluokkaa, mutta luovassa hyökkäyspelissämme on suuria ongelmia. Kyse on valmennustiimin rohkeuden puutteesta. Belgia-pelissä vaihdot tehtiin muutama minuutti ennen loppua eli aivan liian myöhään. Varovaisuuteen ei huippufutiksessa ole varaa.

Valmentaja Hodgsonin voisikin laittaa vaihtoon, tehdä koko jalkapallojärjestelmäämme läpileikkaava strateginen suunnitelma pelaajien henkilökohtaisten taitojen ja pelitaktiikan parantamiseksi ja satsata tulevissa karsinnoissa aivan erilaiseen pelitapaan. Meillä on jo taidollisia resursseja menestyä, mutta kuka ne osaisi vapauttaa maajoukkueen käyttöön?

2007-10-09T13:13:00.000+03:00

Levyraati

Miksi kuunnella sontaa, kun maailmassa on tehty paljon mahtavaa musiikkia? YouTube on hauska vempele, toivottavasti se pysyy maksuttomana.

Seuraavassa minulle tärkeät viisi kappaletta. Juurevaa ja nopeaa tai ainakin nopeahkoa rockia. Sitä kelpaa kuunnella.

Queens of the Stone Age: Go with the flow, 10 pistettä

Muse: Knights of Cydonia, 10 pistettä

Velvet Revolver: Slither, 10 pistettä

Audioslave: Cochise, 10 pistettä

Manic Street Preachers: Your love alone is not enough, 10 pistettä

Vai pitäisikö nuo reitata viidellä tähdellä? No, loistavia ovat joka tapauksessa.

2007-10-05T09:37:00.000+03:00

Ulkoministerin ammattitaito

Hesari uutisoi 3.10. ulkoministeri Kanervan peruneen puheen, jonka hänen oli määrä pitää Bruggessa College of Europessa. Kyseessä oli paljon puffattu linjapuheenvuoro Euroopan tulevaisuudesta. Hesari uutisoi tapahtuneen seuraavasti:

Koska EU:ssa on monenlaista tekeillä (niin kuin alati on), niin ajankohta on ministerin lähipiirin mielestä huono, "ettei niitä tarvitsisi jo ensi viikolla oikoa." Hesari jatkaa: "Lisäksi iski aikapula. Puheelle ei ollut vielä maanantaina (1.10.) kirkasta lähtöajatusta." Edelleen: "Kanerva aikoo puhua Bruggessa myöhemmin, kunhan ulkoministerille on selvinnyt, mitä EU:n nykytilanteesta pitäisi ajatella."

Eräs nykyhallituksen seitsemästä ihmeestä on ehdottomasti Kanervan "häikäisevä" menestys ulkoministerinä. Hänellä ei näemmä ole erityisiä kansainvälispoliittisia visioita, kansainvälistä kokemusta muuta kuin urheilumaailmasta jne. Se missä hän toditetusti on hyvä, on supliikki. Miten ihmeessä sillä huijataan suurinta osaa mediasta päivästä toiseen?

Kanervan julkisuuskuvahan on leppoisa, maailmaa kiertelevä ja Condin tapaava Ike, joka silloin tällöin myös vähän "hassuttelee" tekstiviesteillä. Kuka tämän kuplan puhkaisisi?

2007-10-02T10:55:00.000+03:00

Muunneltua totuutta

Jyrki Katainen 14.2.2007: "Mitä enemmän naisvaltaisille koulutetuille aloille maksetaan yli yleisen korotustason, sitä enemmän olemme valmiit nostamaan kuntien saamia valtionosuuksia. Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason."

STT 2.10.2007: "Katainen perää sairaanhoitajilta realismia"

Kuinka vaikeaa tämä on ymmärtää? Katainen lupasi maksaa _koko_ yleiskorotuksen ylimenevän osan vielä vaalien alla. Moni uskoi. Nyt hän on kuitenkin lyönyt jarrut päälle ja hintalapuksi 150 miljoonaa. Se ei ole_edes_ puolet kunta-alan "tasa-arvoerästä". Haloo media! Kai tästä napataan kiinni ja vaaditaan selitystä?

Kaiken lisäksi Kataisella on ratkaisun avaimet käsissään: hän voi osoittaa runsaasti ylijäämäisestä valtiontaloudesta halutessaan enemmän hoitoalan palkkaratkaisuun.

ps. Tehyllä on tänään Hesarissa mahtava mainos. Iso hatunnosto Jaana Laitinen-Pesolalle (kok.), joka ei Kataisen kabinetin kovistelusta huolimatta (Nykypäivä 21.9.) hylkää omaa jäsenistöään.

2007-09-28T09:09:00.000+03:00

Suosittelen: Kruununperijätär

Huh. Olen hurahtanut ruotsalaiseen draamasarjaan. Onneksi sarjassa on vain neljä jaksoa. Kyseessä on Kruununperijätär (Yle Tv1 ti klo 21), joka perustuu norjalaisen Hanne-Vibeke Holstin saman nimiseen romaaniin. Pääosassa on nuorehko ympäristöaktivisti, joka nousee pyytämättä ja yllättäen ympäristöministeriksi, kun paikalliset demarit virkistävät hallituskokoonpanoaan. Nuorena naisena "pappojen" joukossa on herkullinen lähtötilanne jo sinänsä.

Idea on hauska; toimintaympäristön täydellinen muutos tuo jatkuvasti ongelmia, mutta toisaalta tavanomaisesta poikkeava toimija saa myös tilaa. Sarjassa on toistaiseksi (2/4 jaksoa) käsitelty hallitustyön periaatteita, median ja politiikan suhdetta kuin myös yksityisen ja julkisen törmäystä. Olen sen verran innostunut tarinasta, että hankin kirjan, johon sarja perustuu.

Kirjan sanotaan puolestaan löyhästi pohjautuvan Mona Sahlinin elämään. Tiedä siitä, mutta tv-sarja ainakin on viihdyttävä, hauska ja jännittävä. Suosittelen!

2007-09-24T11:01:00.000+03:00

Tasa-arvoropo - kuntien tuho?

Muutama pointti Kokoomuksen lietsomasta ja kiivaana kiehuvasta palkkatasa-arvokeskustelusta.

1. Kokoomus lupasi ratkaisun, jolla merkittävästi tasoitettaisiin palkkaeroja naisvaltaisten julkisten ja koulutettujen matalapalkka-alojen eduksi. Näin ei nyt näytä käyvän. Yleinen korotuslinja on korkea, mikä luo harhan. Tosiasiassa hoitajat ja muutamat muut ryhmät ovat saamassa vain pienen tasa-arvokorotuksen. Ja inflaatiokin syö kaikkien korotuksista merkittävän osan.

2. Kokoomus lupasi valtion maksavan yleiskorotuksen päälle tulevan tasa-arvokorotuksen kokonaisuudessaan. Tästä on dokumentoitua aineistoa. Näin ei nyt näytä käyvän. Valtio maksaa vain osan ja loput jäävät taloudellisesti tiukoilla olevien kuntien harteille. Mistä kunnat ottavat kaikkeen muuhun tarvittavat rahat, kun palkankorotukset syövät tulopuolen? Korotetaanko veroäyrejä? Lomautetaanko ihmisiä?

3. Kokoomus lupasi vaalien alla panostaa siihen, että annetut lupaukset myös pidetään. Näin ei nyt näytä käyvän. Itse asiassa ainoastaan varakkaille kohdistetut parannukset on varmistettu. Hoitajia ym. vedetään puolestaan kölin alta. Mikäli Kokoomus ei tavoitellut rajua kuntien uudelleen organisointia puheillaan tasa-arvotuposta, tuli puolue joko valehdelleeksi tai tietämättään huijanneeksi äänestäjiä. Jos taas tarkoitus oli lopulta ajaa konkurssin kautta yhteen kuntia, niin se saattaa vielä onnistuakin.

2007-09-19T14:44:00.000+03:00

Veikkaus - aina ilman rahaa

Talviurheilukausi on käynnistynyt kotimaisella kiekolla. Lisäksi kansainvälisessä futiksessa ollaan päästy hyvään vauhtiin, eikä vähiten siksi, että eilen starttasi UEFA:n Champion`s League. Sopii minulle.

Ajattelinpa tässä hieman veikata. SM-liigan mitalistit ja UCL:n finalistit. Ja TuTo tietysti pärjää, sitä ei tarvitse edes veikata.

SM-liigassa nopeat jalat ja mielikuvitus peittoavat esimerkiksi porilaisen hulluuden ja nielikäismäisen typeryyden. Go taitokiekko!

1. Kärpät
2. JYP
3. HPK

UCL:ssa isot ovat isoja. Maailman parhaimmat hyökkayskombot tekevät tulosta.

1. Real Madrid
2. Barcelona

Kuvassa Ruud van Nistelrooy.

2007-09-18T11:42:00.000+03:00

SDP:stä johtava nettipuolue?

Pohdin Johannes Koskisen innoittamana poliittista toimintaa verkossa. Lue lisää aiheesta täältä.

2007-09-14T11:09:00.000+03:00

Välikysymyksiä?

Eduskunnan syysistuntokausi alkoi tiistaina. Ensimmäisenä isona ja syksyn isoimpana asiana käsittelyssä on ensi vuoden budjetti. Budjettiin liittyvät lukuisat julkisuudessakin olleet kysymykset energiaveroista perintöveroon ja liikenneinvestoinneista yliopistoihin kohdistuviin panostuksiin. Aineksia on sekä hyvään aatteelliseen että tulevaisuusorientoituneiseen keskusteluun.

Kaksi asiaa ovat nyt nousseet ikään kuin "budjettia suuremmiksi". Niistä pohditaan oppositiossa jopa välikysymyksen tekemistä, mikä tarkoittaa raskaimman välineen käyttämistä. Sitä esimerkiksi SDP ei halua inflatoida esittämällä sellaista joka käänteessä. Asian täytyy olla merkittävä ja hallituksen toiminnan vääryyden suuri.

Välikysymyksiä mietitään Häkämiehen aggressiivisen puheen tiimoilta (kyllä, olen lukenut sen) sekä kunnallisen alan matalapalkkojen korjaamisen tähtäävästä palkkaratkaisusta ja tarkemmin hallituksen osuudesta siihen. Valtiovarainministeri Katainen on pyyhkinyt kätensä tuen osalta todeten, että 150 miljoonaa on katto, eikä hän ole koko yleiskorotuksen ylittävää osuuttaa missään vaiheessa tarkoittanut. No, lehdistössä on esiintynyt ainakin kaksi tapausta vaalikampanjan tiimoilta, jossa hän näin on kuitenkin tehnyt.

Kokoomus on molempien aiheiden takana. Sen ulkopoliittinen aktiivisuus on osoittautunut aggressiiviseksi ja hoitoalalle erityisesti kohdistettu lupaus valheelliseksi. Itse koen molemmat aiheet luottamusäänestyksen arvoisiksi tärkeydeltään. Kokoomuksen tuoma "muutos" on asetettava testiin, johon osallistuvat myös Kepun ja RKP:n edustajat.

Ps. Mikko Elo ei ole suosikkini. Todella tyylitöntä.

2007-09-11T08:54:00.000+03:00

Lahti ja Jyri

SDP:n tulevaisuusfoorumi oli ja meni. Hyvä kokonaisuus, vaikka joitakin asioita voisi vieläkin paremmin tehdä. On erittäin haastavaa synnyttää toimivaa vuorovaikutusta, kun paikalla on 600 aktiivista ihmistä. Odotuksiini nähden tapahtuma onnistui erittäin hyvin.

Odotetuin osio oli tietysti puheenjohtaja Heinäluoman puhe. "Tie eteenpäin" -puheenvuoro sisälsi monta tärkeää elementtiä, joita vaaleista lähtien ollaan puolueelta ja sen johdolta odotettu. Ripaus nöyryyttä, muutamien keskeisten teemojen, kuten osaamisen ja kansainvälisyyden korostaminen sekä tietysti tulonjaosta käytetty linjaus, jonka mukaan SDP ei katso sivusta sellaista kehitystä, jossa varallisuusveron poiston ja alhaisen pääomien tuloverotuksen lisäksi varakkaimmilta poistetaan myös perintöverot. Itse tulkitsin linjauksen pääomatulon verotuksen kiristämisen pohdinnaksi. Hyvä niin, onhan se iso syy suuriin tuloeroihimme.

Lahdesta lähtivät pois vahvempi SDP ja vahvempi Heinäluoma. Asia, jota pitkä linjapuhe ei ymmärrettävästi juurikaan käsitellyt - olisihan se peittänyt kokonaisuuden muut osat alleen - oli ajankohtainen ulkopoliittinen keskustelu. Puolustusministeri Häkämies kun kävi ilmoittamassa suhteellisen rajusta muutoksesta Suomen ulkopoliittisessa linjassa asettamalla Venäjän suurimmaksi ja ainoaksi turvallisuushaasteeksemme. Militantti-Jyri hylkäsi siis täysin pitkään rakennetun linjamme, jonka mukaan Suomi rakentaa kansainvälistä yhteisymmärrystä monenkeskisten yhteisöjen kautta ja tunnustaa turvallisuuden paljon aiempaa laajemmaksi käsitteeksi. Kokoomus, jolla on myös ulkoministerin salkku, hakeekin nyt selvää vastakkainasettelua, mikä on varsin vierasta länsimaiselle kansainväliselle diplomatialle. Ketäköhän Häkämies seuraavaksi tölväisee?

Asia on nähtävä paljon suurempana, kuin ainoastaan poliittis-taktisena retoriikkatemppuna. Tämän kaltaisten puheenvuorojen kautta rakentuu Suomen kuva ulkomailla ja niillä on suora vaikutus yhteistyösuhteisiin. On täysin järjestöntä ja suorastaan vaarallista muuttaa ulkopoliittista doktriiniamme hyökkääväksi. Tämän täytyy olla asia, jossa opposition suurin puolue ja suomalaista ulkopolitiikkaa pitkään keskeisesti rakentamassa mukana ollut SDP aktivoituu ja haastaa hallituksen. Tämä ei vaan käy.

2007-09-06T17:13:00.000+03:00

Tired

Went to our parliament group`s summer meeting in Imatra and had lot`s of fun. Now back to work, but feeling a bit tired. In the weekend there`s gonna be a big event from SDP in Lahti, which will be interesting. Will the party come from Lahti with a different image and a message? We`ll see.

Now I`m off to a brilliant event about education. Next tuesday the parliament starts it`s autumn term. That`s good. It ends the summer news about zero-cola and other irrelevant and stupid issues.

By the way, I thought that this was rather good speech. The media had it totally wrong, but I was impressed by the large quantity of foreign policy.

2007-08-30T13:59:00.000+03:00

One on one?

Uuden kokoomuslaisen ulkopolitiikan ylipapit Katainen ja Kanerva ovat nyt keksineet missä mättää. No, Iken henkilökohtaisia ominaisuuksia ei kansainvälisen politiikan nykyrakenteista johtuen päästä täysimittaisesti hyödyntämään. Tämä on virhe!

Nyt on Kataisen mukaan syytä alkaa korostetusti vahvistamaan bilateraaleja suhteita ja näin mahdollistaa Ikelle "one on one"-tilanteita, joissa hän tiettävästi on mainio. Sulava herrasmies osaa kommunikoinnin kaikki kikat tekstareista yllätysvisiitteihin pukuhuoneisiin.

Siispä: forget UN and EU my dear, let`s enjoy!

2007-08-27T11:44:00.000+03:00

Uusi pj, uusi linja, uusi rakenne?

Viime ajat on käyty enemmän tai vähemmän aktiivista keskustelua SDP:n tilasta. Eduskuntavaaleissa tuli turpaan, niin että tukka lähti ja jälkipyykkiä on riittänyt. Välillä vellit ja puurot ovat minusta menneet iloisesti sekaisin ja toisarvoiset asiat nousseet yllättävän puhutuiksi. Kokonaistilanteesta on joka tapauksessa helppo vetää johtopäätös: jotain tarttis tehrä. Mutta mitä?

Minusta perusasiat ovat seuraavat:

1. Vaaleissa emme olleet useammasta syystä johtuen uskottavia, vaikka ohjelmamme oli melko hyvä.

2. Nyt tappion aiheuttamassa krapulassa on hyvä myllertää myös asioita, jotka eivät välttämättä suoraan aiheuttaneet tappiota, mutta jotka ovat kipeästi muuttamisen tarpeessa.

3. Vaikka olemme olleet pitkään hallitusvastuussa, niin suomalaisten arki ei ole kaikilta osin lähentynyt ihanteitamme vastaavaa tilaa. Näihin kysymyksiin on nyt nöyrästi, mutta rohkeasti syytä puuttua.

4. Historiallisen suuren vaalitappion jälkeen emme voi sanoa, että voi voi, ensi kerralla sitten, vaan paikallaan on rytminvaihto.

5. Mistään asiasta ei tule vaieta, vaan pikemminkin käydä reipasta keskustelua.

Oma subjetiivinen mielipiteeni on, että harjoittamamme politiikka on ollut monessa suhteessa erinomaista: työllisyys ja ihmisten hyvinvointi ovat laajasti ottaen lisääntyneet. Mutta: tuloerot ovat revenneet.

Toisaalta työllisyys on teemana täydellisesti syrjäyttänyt muutaman meille niin perinteisen ja aatteellisestikin tärkeän aiheen, kuten sivistyksellinen tasavertaisuus ja kansainvälinen solidaarisuus (globalisaatio- tai muuta kansainvälisyyskeskustelua ei olla pahemmin käyty).

Selvä rukkaamisen tarve liittyy järjestörakenteisiin. Perusjäsen tarvitsee helposti ymmärrettävät ja uskottavat työkalut vaikuttamiseen. Myös teknologian kehitys tulee sisällyttää uusien toimintatapojen pohdintaan. Verkkomaailma tarjoaa upeat mahdollisuudet vaikuttaa, näkyä, käydä keskustelua jne.

Sitten henkilöistä. Tarvitsemme pj-kisan ulkoisen kuvan ja sisäisen paineen takia, jos emme muutenkin. Heinäluoma on monella tavalla ansioitunut, mutta rankka vaalitappio niskassa häntä on mahdoton taputtaa jatkamaan ilman kaikkea pahaa ilmaa poistavaa keskustelua. Toivon siis hartaasti, että ehdokkaita on enemmän kuin yksi, oli se yksi sitten kuka tahansa.

2007-08-21T09:48:00.000+03:00

Hienoa kehitystä

Työttömyys väheni jälleen heinäkuussa. Tilastokeskuksen mukaan työttömyysaste oli viime kuussa 5,9 prosenttia eli runsaat puoli prosenttiyksikköä pienempi kuin viime vuonna samaan aikaan.

Työllisten määrä lisääntyi 55 000:lla viime vuodesta. Työllisyys lisääntyi sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.

Suomi elää pitkää kasvukautta, arvot punnitaan sen hedelmien oikeudenmukaisessa jaossa.

2007-08-17T15:03:00.000+03:00

Epämiellyttävä totuus

Demarinuorten ja SONK:n puoluekokoustyöryhmä on avannut blogin. Sen on tarkoitus toimia keskusteluareenana, kun mietimme keinoja modernisoida SDP:tä. Avoin ja kriittinen keskustelu on tervetullutta. Osallistukaa!

2007-08-17T09:05:00.000+03:00

Uudistuminen edellyttää ajattelun avoimuutta

Jarkko Rahkonen, joka allekirjoituksessaan korosti vapaajäsenyyttään, kirjoitti Uutispäivä Demariin 15.8.2007 pitkän artikkelin SDP:n uudistumisesta. Pohdin pitkään tuleeko kirjoitukseen edes reagoida, mutta päädyin kommentoimaan Rahkosen ajatuksia lyhyesti.

Rahkonen käytti harvinaisen paikoilleen jämähtäneen puheenvuoron. Vaikka hän uskoo puolueen valmiuteen vastata muuttuneisiin haasteisiin, ei hän esitä muuttuneita keinoja. Ansiokkaasti hän painottaa julkisen sektorin palvelutuotannon tärkeyttä. Tässä hän on tietysti oikeassa. Vain julkisen sektorin kontrolloimana voidaan varmistaa palveluiden laatu ja kattavuus. Rahkonen kuitenkin manifestoi ääriajattelua: "..kuntien tuottamat monet palvelut ovat edullisempia kuin voiton tavoitteluun perustuvat yksityisen sektorin tuottamat palvelut." Vielä rajumpi väite seurasi: "Lisäksi kuntien henkilöstöllä on parempi ammattitaito kuin yksityisillä."

Erkki Tuomioja ilmaisi aiemmassa kirjoituksessaan samassa lehdessä olleensa jo varhain palvelutuotannon monipuolisen tarkastelun ensimmäisiä kannattajia. Tämä ajattelu ei ole vielä valtavirtaistunut liikkeessämme. Uskon aidosti, että markkinalogiikasta on saatavissa irti hyötyjä, jotka kannattaa hyödyntää vaarantamatta samalla hyvinvointipalvelujamme. Britannian tuore pääministeri Gordson Brown on oivaltavasti todennut, että "vasemmisto oli väärässä, kun se ei ymmärtänyt markkinoiden etuja. Oikeisto oli väärässä, kun se luuli, että markkinat ovat ratkaisu kaikkeen." Ehdottomuus kahlitsee luovuutta.

Rahkosen kirjoituksessa on myös paljon hyvää. Kuntien tuottamia hyvinvointipalveluja pystytään kehittämään ja niitä pitää kehittää. Tämä ei kuitenkaan ole pois myös muun tyyppisistä sovelluksista. Pidetään mieli avoinna ja turvataan kaikille tasavertaiset palvelut sekä oikeudenmukaisempi yhteiskunta! Ja puhutaan ennemmin tulonjaosta, kuin nimistä!

Arto J. Virtanen
SDP:n maksava jäsen
Helsinki

2007-08-14T15:49:00.000+03:00

Loistava kirja

Ei ehkä pitäisi kommentoida kesken kirjan, mutta olen puolivälissä ja jo nyt vakuuttunut siitä, että Torgrim Eggenin "Pärstäkerroin" on mahtava kirja. Satiiria norjalaisesta politiikasta/sosialidemokratiasta siihen malliin, että kipeää tekee täällä Venäjän rajalla asti.

Kiitos Nannalle, joka lainasi kirjan.

2007-08-10T08:36:00.000+03:00

Oikeita ja vääriä kysymyksiä?

Lasse Lehtinen, jonka ajattelusta yleensä kovasti pidän oli hakoteillä elisessä Uutispäivä Demarissa. Hän kirjoitti, että ideologioiden sijaan käytännöllisyys ratkaiskoon yhä useammin poliittiset päätökset ja linjavalinnat. Olen täysin päinvastaista mieltä. Tottakai ideologia toimii ajattelun pohjana ja sitä kaikki päätökset heijastelevat. Niiden pitäisi.

Kuulemme usein pohdintoja siitä, että mitkä kysymykset ovat niitä poliittisia aktiiveja ja puolueita "jakavia" kysymyksiä. Minulle tuntemattomasta syystä tällaisiksi tarjotaan jatkuvasti esimerkiksi ydinvoiman lisärakentamista tai Suomen Nato-jäsenyyttä. Eiväthän nämä keskeisesti koskettele esimerkiksi sosialidemokratian peruspilareita (tasa-arvo, vapaus, solidaarisuus)! Tai siis ehkä koskettelevatkin, mutta eivät kahtiajakavassa mielessä.

Sen sijaan kysymys, joka juontaa väistämättä poliittisen filosofian ytimeen on TULONJAKO. Miten vauraus yhteiskunnassa jakautuu? Vauraus, jota kaikki yhteisten rakenteiden (palkkatyö-verot-palvelut-tulonsiirrot-koulutettu työvoima-infrastruktuuri jne.) kautta voimakkaasti ovat olleet luomassa? Tätä kysymystä sietäisi pohtia paljon enemmän. Erkki Tuomioja kirjoitti hiljattain John Rawlsia lainaten, että "ainoa epätasa-arvoisuus, joka on hyväksyttävissä, on se kun yhteiskunnan vähäosaisten asema kohenee". Toisaalta, usein tuloeroja myötäkarvaan tarkasteleva näkökulma on seuraava: "eikö meidän pitäisi taistella köyhtymistä, eikä rikastumista vastaan?"

Ovatko nämä näkökulmat vastakkaisia? Emmekö pysty luomaan olosuhteita sille, että menestyminen on mahdollista ja suotavaa ja samalla lisääntyvästä vauraudesta pystyttäisiin ohjaaman kasvava määrä sitä eniten tarvitsevalle? Onko olemassa kolmatta tietä tuloerojen kasvun sokean puoltamisen ja sen välillä, että kaikki tarmo kohdistetaan pieneen ihmisryhmään (esim. köyhin desiili) sen sijaan, että pystymme kehittämään yhteiskuntaa ja taloutta kokonaisuutena?

Väitellään ennemmän tulonjaon oikeudenmukaisuudesta ja vähemmän teknisestä ratkaisusta kuten ydinvoiman lisärakentamisesta!

Kuvassa tulonjakotaulukko, joka havainnollistaa pääomatulojen kasvun eritahtisuuden muihin tulomuotoihin nähden.

2007-08-06T14:28:00.000+03:00

Ristiretki

BBC news 6.8.2007: "The Pentagon has lost track of 190,000 AK-47s and pistols given to Iraqi security forces, an official report says. "

USA:n aloittama ja johtama Irakin sota on mennyt täysin pieleen. Valheellisin perustein argumentoitu ja kansainvälisissä elimissä läpi runnottu hyökkäyssota ei ole tuonut ennalta mainostettua demokratiaa maahan, vaan pikemminkin syössyt sen sekasortoon. Aiempi hirmuhallinto ei tietysti ollut hyvä sekään, vaan järkyttävä koti kansanmurhille. Ja jotain oli tehtävä, joka tapauksessa.

Mitä johtopäätöksiä itse vedän tästä kaikesta? Mitkä ovat olleet ko. aggression vaikuttimia, kuka on toiminut ja miten näen rauha-sota -teeman oman aatemaailmani kannalta? Minusta toimijana on ensi sijassa ollut uuskonservatiivien johtama USA, jota mm. Britannia on ikävä kyllä liian kuuliaasti peesannut. Uuskonservatiivien poliittiseen ajatteluun sopii aggressiivinen länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen, kapitalismin edistäminen. Heistä siihen tulee joko sopeutua tai sitten sopeutua pakolla. Kyseessä ei missään nimessä mielestäni ole laajamittainen "läntisen rikkaan maailman" sortotoimi köyhää etelää vastaan.

"Länsi" ei kaikissa suhteissa ole yhtenäinen saumaton blokki. Esimerkiksi puolustusorganisaatioksi rakennettua Natoa ei olla viety niin aggressiivisesti konflikteihin, kuin USA olisi toivonut, vaan lähinnä sen jäsenmaiden enemmistön muodostavat eurooppalaiset maat ovat taanneet järjestön harkitun käytön. USA onkin joutunut useasti "irrottautumaan" tästä rintamasta mahdollistaakseen sotimisen. Tämä funktio vahvistuu, kun Naton jäsenmäärä kasvaa.

Vasemmistolaisena rauhan kannattajana minulla on mielenkiintoinen leima otsassani: en kauhistele paljon spekuloitua Suomen liittymistä Natoon. Turvallisuuspolitiikassa olen realisti, enkä usko ääripasifistiseen täyteen aseettomuuteen, vaikka kaikkia mahdollisia aseidenriistuntaohjelmia kannatankin. Ne eivät maailmasta lopu, valitettavasti. Siksikin on hyvä olla mukana myös sotilaallisen yhteistyön mahdollistavassa organisaatiossa. Minulle se on ajattelullisesti luontevaa jatkoa kansainväliselle sosialidemokratialle ja solidaarisuudelle. Kansallisrajat ylittävällä yhteistyöllä, jossa vaikeatkin päätökset tehdään yhdessä saadaan aikaan kestäviä ratkaisuja ja madalletaan konfliktien mahdollisuutta.

Kiire toisaalta uusille askelille ei ole. Olemmehan jo EU:ssa ja monessa muussa organisaatiossa, joiden kautta mm. taloudelliset etumme ovat sidottuja moneen eri suuntaan kasvattaen turvallisuutta ja kykyämme vaikuttaa itseämme suurempiin ilmiöihin. Ja kyllä, on hienoa, että olemme mukana korjaamassa epäonnistuneiden ristiretkien jälkiä. Ehkä joskus olemme vetoamassa niitä vastaan Natossa..

2007-08-03T12:47:00.000+03:00

Häitä

Kaksi hyvää ystävääni, Heta ja Tage juhlivat tänään häitään. Onnea tässä ja nyt pariskunnalle ja illalla sitten lisää!

Ps. Ei, kuvassa ei ole juhlapari.

2007-07-31T10:04:00.000+03:00

Sick

It is most boring to be sick. Or be sick at the work. I have a sore throat and I cough a lot. Still, I feel I am able to do some work and so I sit on my tiny office.

The day before yesterday I felt a lot worse. I wasn`t able to do anything but lie on the sofa and watch movies. This was nice, cause I had the chance to rent and see two interesting movies.

Bobby (2006) was a low budget film about the day that, and about the hotel in which Bobby Kennedy was assassinated. At least 10-15 famous actors made superb little roles and everybody`s life seemed to be connected in some way to the new political thinking and feeling that was Bobby: peace, consensus, equality, war against poverty and so on. Great film which again showed that it`s great thing that Hollywood is democratic rather than republican.

The other movie was The Good Shepherd (2006) which tells the story of the founding of CIA. Matt Damon is in the leading role far too babyface to be able pull through the 25-year-change in the character. He looks like his son. Otherwise the movie was ok. There were many good roles and the plot was rather interesting, allthough the end was a bit strange.

Cause I still feel like s**t, I`m gonna leave the office early on, go home, make some hot drink and watch at least couple episodes of the West Wing. Something never ever fails you..

2007-07-23T12:10:00.000+03:00

Summer Nights (from Grease)

[Danny] Summer loving had me a blast
[Sandy] Summer loving happened so fast
[Danny] I met a girl crazy for me
[Sandy] Met a boy cute as can be
[Both] Summer days drifting away, to oh oh the summer nights
[Guys] Well-a well-a well-a huh Tell me more, tell me more Did you get very far?
[Gals] Tell me more, tell me more Like does he have a car?
[Danny] She swam by me, she got a cramp
[Sandy] He ran by me, got my suit damp
[Danny] I saved her life, she nearly drowned
[Sandy] He showed off, splashing around
[Both] Summer sun, something's begun, but oh oh the summer nights
[Gals] Tell me more, tell me more Was it love at first sight?
[Guys] Tell me more, tell me more Did she put a fight?
[Danny] Took her bowling in the arcade
[Sandy] We went strolling, drank lemonade
[Danny] We made out under the dock
[Sandy] We stayed out 'till ten o'clock
[Both] Summer fling, don't mean a thing, but oh oh the summer nights
[Guys] Tell me more, tell me more But you don't have to bragg
[Gals] Tell me more, tell me more Cause he sounds like a drag
[Sandy] He got friendly, holding my hand
[Danny] She got friendly down in the sand
[Sandy] He was sweet just turned eighteen
[Danny] Well she was good you know what I mean
[Both] Summer heat, boy and girl meet, but oh oh the summer nights
[Gals] Tell me more, tell me more How much dough did he spend?
[Guys] Tell me more, tell me more Could she get me a friend?
[Sandy] It turned colder - that's where it ends
[Danny] So I told her we'd still be friends
[Sandy] Then we made our true love vow
[Danny] Wonder what she's doing now
[Both] Summer dreams ripped at the seams, but oh those summer nights
[All] Tell me more, tell me more

(Written by Jim Jacobs & Warren Casey)
Performed by John Travolta/Olivia Newton-John & Cast

Mitäköhän liikkuu päässä, kun ensimmäinen asia, joka blogia päivittäessä tulee mieleen on yllä oleva biisi? Ei paljoa. Hyvä biisi tosin.

2007-07-12T10:55:00.000+03:00

Back in town

Reissu oli kiva: lämpöä, aikaa, kirjoja, hyvää ruokaa ja unta palloon. Nyt ollaan sitten takaisin sorvin ääressä. Seuraavassa lyhyt kuvaus luetuista kirjoista ja sen jälkeen henkilökohtainen avautuminen.

Philip Roth: The Plot Against America

Vihdoin sain Rothin hämmästyttävän vaihtoehtohistorian luettua! Hieno kirja. Eri tasot yksilön ja perheen arjesta aina globaaliin valtapolitiikkaan tulevat kirjassa kuvatuksi todentuntuisella ja taidokkaalla tavalla. Roth saa Nobelin, enää kyse on ajankohdasta. Tässä kirjassa perus clue on se, että USA saa fasistisen presidentin, joka aloittaa juutalaisiin kohdistetut sortotoimet ja pidättäytyy Natsi-Saksan vastustamisesta. Mitä siitä seuraa, kannattaa lukea.

Susanna Rahkonen: Valta istuu sohvalla

Ex-kansanedustaja Rahkonen on kirjoittanut hyvän poliittisen kirjan. Hän käy huolella läpi erityisesti sosiaalisektorin ja talouspolitiikan historiaa ja tulevaisuutta. Rahkonen on rohkea kirjoittaja ja teksti huokuu aitoa tahtotilaa. Suurten oivallusten puuttuessa minua miellytti eniten hänen kategorinen halunsa lisätä poliittisen ja demokraattisen prosessin valtaa. Parlamentarismissa eduskunta säätää lakeja, ei VM tai joku muu taho.

Ian Rankin: Strip Jack

Ensimmäinen, muttei varmasti viimeinen lukemani Rankinin kirja. Tarina sijoittuu kovasti Suomea muistuttavaan Skotlantiin, jossa paikallinen kansanedustaja jää poliisiratsiassa kiinni bordellissa. Rankin kirjoittaa hauskasti ja helposti John Rebusin poliisityöstä, Skotlannista ja ihmisten pikkumaisuudesta.

Giulio Leoni: Mosaiikkimurha

Leoni on minulle uusi tuttavuus. Koska olen hurahtanut historiallisiin jännäreihin, päätin lukea tämän "Dante-mysteerin". Kyllä, maailmankuulu runoilija selvittelee kirjassa Firenzen hallinnollisen johtohenkilön ominaisuudessa murhaa, joka avautuessaan osoittautuu avaimeksi paljon suurempaan tarinaa. Mukavaa kesälukemista.

Paluulennolla ehdin aloittaa Robert Harrisin Imperiumin. 70 sivua takana ja pakko todeta, että kovaa kamaa. Aiemmin Fatherlandin, Enigman, Archangelin ja Pompeiin kirjoittanut Harris on nyt tarttunut Ciceroon, mahtavan Rooman ehkä mahtavimpaan retorikkoon.

Ps. Virtanen/Mäenpää vs. Aeroporte Faro

Ei, ei ja ei. Faron kentältä ostettu ja siellä asianmukaisesti pakattu tuliaisjuomapullo todettiin vaihtokentällä Wienissä kelvottomasti pakatuksi ja otettiin meiltä pois. Siis Portugalissa pakkaus kädessä pääsi lentokoneeseen, mutta Itävallassa ei. Nyt minulla on toki kuitti ostoksesta, mutta mitä aidosti voin tehdä? Soittaa, meilata.. On aivan mielivaltaista, ettei yhteistyötä tekevillä lentokentillä ole yhtenäisiä käytäntöjä! Ei voi olla kuluttajan vastuulla todeta pakkaus huonoksi ja pakata se uudestaan tms.

2007-07-02T13:51:00.000+03:00

Huomenna Portugaliin!

Blogini hiljenee noin viikoksi. Lähdemme huomenna Portugaliin, jossa olemme 8 päivää. M-a-h-t-a-v-a-a! Tavoitteena muutaman kirjan lukeminen, täydellinen rentoutuminen ja toivottavasti snorklaaminen.

Että silleen. Nyt vikat työt pois alta ja gradutapaamiseen. Kiva, että sekin prosessi ryömii eteenpäin.

2007-06-29T13:37:00.000+03:00

Petteri Koponen teki historiaa!

Yöllä tehtiin suomalaista urheiluhistoriaa. Petteri Koponen varattiin NBA:hin ensimmäisellä kierroksella numerolla 30, mikä tarkoittaa varmaa sopimusta ja uraa liigassa. Tämä on huikea saavutus useastakin syystä. Ensinnäkin koripallo on maailmanlaajuinen laji, kuten jalkapallo, mutta toisin kuin ainoastaan napapiirillä pelattava jääkiekko. Toiseksi, koripallossa on pelaajia selvästi vähemmän kuin monissa muissa lajeissa. Kentällä heitä on yhtä aikaa viisi ja keskimäärin toiset viisi taitavat saada peliaikaa edes hieman.

Siis, kun edellä mainittuun lisätään se, että NBA:hin varataan vain kaksi kierrosta pelaajia, kun esimerkiksi NHL:ään varataan lähes kymmenen ja seuroilla on useita vuoroja, niin Koposen saavutus on entistä huimempi. Kaikki kunnia Hanno Möttölälle, mutta tämä taitaa olla suomalainen break through maailman kovimpaan urheilusarjaan. Go Blazers!

2007-06-26T13:01:00.000+03:00

Hallitus-oppositio

Eduskunta on tauolla, mutta lainaan Ismon blogista linkin nollamaksuluokan poistamisesta käytyyn äänestykseen. Eroja puolueiden välillä on.

Tasan viikon päästä lähdemme Portugaliin, samaan kylään, josta pieni britti tyttö muutama kuukausi sitten siepattiin. Ikävästä sattumasta huolimatta odotan matkaa kovasti.

Back to work then.